murtautuminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

murtautua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmurtɑu̯tuminen/, [ˈmurt̪ɑ̝u̯ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Hyphenation(key): mur‧tau‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

murtautuminen

  1. verbal noun of murtautua
    1. breaking in

Declension

[edit]
Inflection of murtautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative murtautuminen murtautumiset
genitive murtautumisen murtautumisten
murtautumisien
partitive murtautumista murtautumisia
illative murtautumiseen murtautumisiin
singular plural
nominative murtautuminen murtautumiset
accusative nom. murtautuminen murtautumiset
gen. murtautumisen
genitive murtautumisen murtautumisten
murtautumisien
partitive murtautumista murtautumisia
inessive murtautumisessa murtautumisissa
elative murtautumisesta murtautumisista
illative murtautumiseen murtautumisiin
adessive murtautumisella murtautumisilla
ablative murtautumiselta murtautumisilta
allative murtautumiselle murtautumisille
essive murtautumisena murtautumisina
translative murtautumiseksi murtautumisiksi
abessive murtautumisetta murtautumisitta
instructive murtautumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of murtautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)