muotan

Old Dutch

Etymology

From Proto-West Germanic *mōtan.

Verb

muotan

1. can, to be able to
2. must, to have to

Inflection

Conjugation of muotan (preterite-present)

infinitive	muotan
indicative	present	past
1st person singular	muot	muosta
2nd person singular	muost	muostos
3rd person singular	muot	muosta
1st person plural	muotun	muostun
2nd person plural	muotut	muostut
3rd person plural	muotun	muostun
subjunctive	present	past
1st person singular	muoti	muosti
2nd person singular	muotis, muotist	muostis
3rd person singular	muoti	muosti
1st person plural	muotin	muostin
2nd person plural	muotit	muostit
3rd person plural	muotin	muostin
imperative	present
singular	-
plural	-
participle	present	past
	muotandi	gimuost, gimuotan

Descendants

• Middle Dutch: moeten
  • Dutch: moeten
    • Afrikaans: moet
    • Berbice Creole Dutch: mu, muti
    • Negerhollands: moet, moe, mo, mut
    • → Sranan Tongo: moe
  • Limburgish: mótte

Further reading

• “muotan”, in Oudnederlands Woordenboek, 2012