munitus

Finnish

Etymology

munittaa +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmunitus/, [ˈmunit̪us̠]
• Rhymes: -unitus
• Hyphenation^(key): mu‧ni‧tus

Noun

munitus

1. the action of making something or someone lay eggs or hatch

Declension

Inflection of munitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		munitus	munitukset
genitive		munituksen	munitusten munituksien
partitive		munitusta	munituksia
illative		munitukseen	munituksiin
		singular	plural
nominative		munitus	munitukset
accusative	nom.	munitus	munitukset
	gen.	munituksen
genitive		munituksen	munitusten munituksien
partitive		munitusta	munituksia
inessive		munituksessa	munituksissa
elative		munituksesta	munituksista
illative		munitukseen	munituksiin
adessive		munituksella	munituksilla
ablative		munitukselta	munituksilta
allative		munitukselle	munituksille
essive		munituksena	munituksina
translative		munitukseksi	munituksiksi
abessive		munituksetta	munituksitta
instructive		—	munituksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of munitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative munitukseni munitukseni accusative nom. munitukseni munitukseni gen. munitukseni genitive munitukseni munitusteni munituksieni partitive munitustani munituksiani inessive munituksessani munituksissani elative munituksestani munituksistani illative munitukseeni munituksiini adessive munituksellani munituksillani ablative munitukseltani munituksiltani allative munitukselleni munituksilleni essive munituksenani munituksinani translative munituksekseni munituksikseni abessive munituksettani munituksittani instructive — — comitative — munituksineni second-person singular possessor singular plural nominative munituksesi munituksesi accusative nom. munituksesi munituksesi gen. munituksesi genitive munituksesi munitustesi munituksiesi partitive munitustasi munituksiasi inessive munituksessasi munituksissasi elative munituksestasi munituksistasi illative munitukseesi munituksiisi adessive munituksellasi munituksillasi ablative munitukseltasi munituksiltasi allative munituksellesi munituksillesi essive munituksenasi munituksinasi translative munitukseksesi munituksiksesi abessive munituksettasi munituksittasi instructive — — comitative — munituksinesi first-person plural possessor singular plural nominative munituksemme munituksemme accusative nom. munituksemme munituksemme gen. munituksemme genitive munituksemme munitustemme munituksiemme partitive munitustamme munituksiamme inessive munituksessamme munituksissamme elative munituksestamme munituksistamme illative munitukseemme munituksiimme adessive munituksellamme munituksillamme ablative munitukseltamme munituksiltamme allative munituksellemme munituksillemme essive munituksenamme munituksinamme translative munitukseksemme munituksiksemme abessive munituksettamme munituksittamme instructive — — comitative — munituksinemme second-person plural possessor singular plural nominative munituksenne munituksenne accusative nom. munituksenne munituksenne gen. munituksenne genitive munituksenne munitustenne munituksienne partitive munitustanne munituksianne inessive munituksessanne munituksissanne elative munituksestanne munituksistanne illative munitukseenne munituksiinne adessive munituksellanne munituksillanne ablative munitukseltanne munituksiltanne allative munituksellenne munituksillenne essive munituksenanne munituksinanne translative munitukseksenne munituksiksenne abessive munituksettanne munituksittanne instructive — — comitative — munituksinenne third-person possessor singular plural nominative munituksensa munituksensa accusative nom. munituksensa munituksensa gen. munituksensa genitive munituksensa munitustensa munituksiensa partitive munitustaan munitustansa munituksiaan munituksiansa inessive munituksessaan munituksessansa munituksissaan munituksissansa elative munituksestaan munituksestansa munituksistaan munituksistansa illative munitukseensa munituksiinsa adessive munituksellaan munituksellansa munituksillaan munituksillansa ablative munitukseltaan munitukseltansa munituksiltaan munituksiltansa allative munitukselleen munituksellensa munituksilleen munituksillensa essive munituksenaan munituksenansa munituksinaan munituksinansa translative munituksekseen munitukseksensa munituksikseen munituksiksensa abessive munituksettaan munituksettansa munituksittaan munituksittansa instructive — — comitative — munituksineen munituksinensa

Derived terms

compounds

• munituskana
• munitusmuna

 

Further reading

• “munitus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• sumutin

Latin

Etymology

Perfect passive participle of mūniō (“fortify”).

Participle

mūnītus (feminine mūnīta, neuter mūnītum, comparative mūnitior, superlative mūnītissimus); first/second-declension participle

1. fortified, having been fortified; secured, having been secured; protected, having been protected

   Synonyms: defensus, tutus, firmātus

   Antonyms: inermis, intutus, nudus, infestus

   • Attributed to Nepos in The Routledge Dictionary of Latin Quotations

     Nullum imperium tutum est nisi benevolentia munitum.

     No empire is safe unless it is secured by good will.

Declension

First/second-declension adjective.

	singular				plural
	masculine	feminine	neuter		masculine	feminine	neuter
nominative	mūnītus	mūnīta	mūnītum		mūnītī	mūnītae	mūnīta
genitive	mūnītī	mūnītae	mūnītī		mūnītōrum	mūnītārum	mūnītōrum
dative	mūnītō	mūnītae	mūnītō		mūnītīs
accusative	mūnītum	mūnītam	mūnītum		mūnītōs	mūnītās	mūnīta
ablative	mūnītō	mūnītā	mūnītō		mūnītīs
vocative	mūnīte	mūnīta	mūnītum		mūnītī	mūnītae	mūnīta

References

• “munitus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
• “munitus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
• munitus in Charles du Fresne du Cange’s Glossarium Mediæ et Infimæ Latinitatis (augmented edition with additions by D. P. Carpenterius, Adelungius and others, edited by Léopold Favre, 1883–1887)
• munitus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.
• Carl Meißner, Henry William Auden (1894) Latin Phrase-Book‎^[2], London: Macmillan and Co.
  • a town with a strong natural position: oppidum natura loci munitum (B. G. 1. 38)
    
  • a town artificially fortified: oppidum manu (opere) munitum