mookata

Ingrian

Etymology

From mookka (“torture”) +‎ -ta. Akin to Finnish muokata.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmoːkɑtɑ/, [ˈmoːkət]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmoːkɑtɑ/, [ˈmo̝ːɡ̊ɑd̥ɑ]
• Rhymes: -oːkɑt, -oːkɑtɑ
• Hyphenation: moo‧ka‧ta

Verb

mookata

1. (transitive) to torture

Conjugation

Conjugation of mookata (type 16/maata, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mookkaan	en mookkaa	1st singular	oon mookant, oon mookannut	en oo mookant, en oo mookannut
2nd singular	mookkaat	et mookkaa	2nd singular	oot mookant, oot mookannut	et oo mookant, et oo mookannut
3rd singular	mookkajaa	ei mookkaa	3rd singular	ono mookant, ono mookannut	ei oo mookant, ei oo mookannut
1st plural	mookkaamma	emmä mookkaa	1st plural	oomma mookanneet	emmä oo mookanneet
2nd plural	mookkaatta	että mookkaa	2nd plural	ootta mookanneet	että oo mookanneet
3rd plural	mookkajaat1), mookkaavat2), mookataa	evät mookkaa, ei mookata	3rd plural	ovat mookanneet	evät oo mookanneet, ei oo mookattu
impersonal	mookataa	ei mookata	impersonal	ono mookattu	ei oo mookattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mookkaisin	en mookant, en mookannut	1st singular	olin mookant, olin mookannut	en olt mookant, en olt mookannut
2nd singular	mookkaisit, mookkaist1)	et mookant, et mookannut	2nd singular	olit mookant, olit mookannut	et olt mookant, et olt mookannut
3rd singular	mookkais	ei mookant, ei mookannut	3rd singular	oli mookant, oli mookannut	ei olt mookant, ei olt mookannut
1st plural	mookkaisimma	emmä mookanneet	1st plural	olimma mookanneet	emmä olleet mookanneet
2nd plural	mookkaisitta	että mookanneet	2nd plural	olitta mookanneet	että olleet mookanneet
3rd plural	mookkaisiit1), mookkaisivat2), mookattii	evät mookanneet, ei mookattu	3rd plural	olivat mookanneet	evät olleet mookanneet, ei olt mookattu
impersonal	mookattii	ei mookattu	impersonal	oli mookattu	ei olt mookattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mookkajaisin	en mookkajais	1st singular	olisin mookant, olisin mookannut	en olis mookant, en olis mookannut
2nd singular	mookkajaisit, mookkajaist1)	et mookkajais	2nd singular	olisit mookant, olisit mookannut	et olis mookant, et olis mookannut
3rd singular	mookkajais	ei mookkajais	3rd singular	olis mookant, olis mookannut	ei olis mookant, ei olis mookannut
1st plural	mookkajaisimma	emmä mookkajais	1st plural	olisimma mookanneet	emmä olis mookanneet
2nd plural	mookkajaisitta	että mookkajais	2nd plural	olisitta mookanneet	että olis mookanneet
3rd plural	mookkajaisiit1), mookkajaisivat2), mookattais	evät mookkajais, ei mookattais	3rd plural	olisivat mookanneet	evät olis mookanneet, ei olis mookattu
impersonal	mookattais	ei mookattais	impersonal	olis mookattu	ei olis mookattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	mookkaa	elä mookkaa	2nd singular	oo mookant, oo mookannut	elä oo mookant, elä oo mookannut
3rd singular	mookatkoo	elköö mookatko	3rd singular	olkoo mookant, olkoo mookannut	elköö olko mookant, elköö olko mookannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	mookatkaa	elkää mookatko	2nd plural	olkaa mookanneet	elkää olko mookanneet
3rd plural	mookatkoot	elkööt mookatko, elköö mookattako	3rd plural	olkoot mookanneet	elkööt olko mookanneet, elköö olko mookattu
impersonal	mookattakkoo	elköö mookattako	impersonal	olkoo mookattu	elköö olko mookattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	mookannen	en mookanne
2nd singular	mookannet	et mookanne
3rd singular	mookannoo	ei mookanne
1st plural	mookannemma	emmä mookanne
2nd plural	mookannetta	että mookanne
3rd plural	mookannoot	evät mookanne, ei mookattane
impersonal	mookattannoo	ei mookattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		mookata	present	mookkaava	mookattava
2nd	inessive	mookatees	past	mookant, mookannut	mookattu
	instructive	mookaten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (mookatkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	mookkaamaa
	inessive	mookkaamaas
	elative	mookkaamast
	abessive	mookkaamata
4th	nominative	mookkaamiin
	partitive	mookkaamista, mookkaamist

Synonyms

• kiusata

Derived terms

• mookkahua
• mookkahus

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 322