miina

See also: Miina

Finnish

Etymology

From Swedish mina, from English mine.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmiːnɑ/, [ˈmiːnɑ̝]
• Rhymes: -iːnɑ
• Hyphenation^(key): mii‧na

Noun

miina

1. (military) mine (explosive device)
2. mine (type of firework)
3. mine (cavity made in plant tissue by the larvae of some insects)
4. (figuratively) trap, snare (trick or arrangement designed to catch someone)

   astua miinaan ― to fall into a trap

5. (figuratively) hazard

   astua miinaan ― to step on a rake

Declension

Inflection of miina (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		miina	miinat
genitive		miinan	miinojen
partitive		miinaa	miinoja
illative		miinaan	miinoihin
		singular	plural
nominative		miina	miinat
accusative	nom.	miina	miinat
	gen.	miinan
genitive		miinan	miinojen miinain rare
partitive		miinaa	miinoja
inessive		miinassa	miinoissa
elative		miinasta	miinoista
illative		miinaan	miinoihin
adessive		miinalla	miinoilla
ablative		miinalta	miinoilta
allative		miinalle	miinoille
essive		miinana	miinoina
translative		miinaksi	miinoiksi
abessive		miinatta	miinoitta
instructive		—	miinoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of miina (Kotus type 9/kala, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative miinani miinani accusative nom. miinani miinani gen. miinani genitive miinani miinojeni miinaini rare partitive miinaani miinojani inessive miinassani miinoissani elative miinastani miinoistani illative miinaani miinoihini adessive miinallani miinoillani ablative miinaltani miinoiltani allative miinalleni miinoilleni essive miinanani miinoinani translative miinakseni miinoikseni abessive miinattani miinoittani instructive — — comitative — miinoineni second-person singular possessor singular plural nominative miinasi miinasi accusative nom. miinasi miinasi gen. miinasi genitive miinasi miinojesi miinaisi rare partitive miinaasi miinojasi inessive miinassasi miinoissasi elative miinastasi miinoistasi illative miinaasi miinoihisi adessive miinallasi miinoillasi ablative miinaltasi miinoiltasi allative miinallesi miinoillesi essive miinanasi miinoinasi translative miinaksesi miinoiksesi abessive miinattasi miinoittasi instructive — — comitative — miinoinesi first-person plural possessor singular plural nominative miinamme miinamme accusative nom. miinamme miinamme gen. miinamme genitive miinamme miinojemme miinaimme rare partitive miinaamme miinojamme inessive miinassamme miinoissamme elative miinastamme miinoistamme illative miinaamme miinoihimme adessive miinallamme miinoillamme ablative miinaltamme miinoiltamme allative miinallemme miinoillemme essive miinanamme miinoinamme translative miinaksemme miinoiksemme abessive miinattamme miinoittamme instructive — — comitative — miinoinemme second-person plural possessor singular plural nominative miinanne miinanne accusative nom. miinanne miinanne gen. miinanne genitive miinanne miinojenne miinainne rare partitive miinaanne miinojanne inessive miinassanne miinoissanne elative miinastanne miinoistanne illative miinaanne miinoihinne adessive miinallanne miinoillanne ablative miinaltanne miinoiltanne allative miinallenne miinoillenne essive miinananne miinoinanne translative miinaksenne miinoiksenne abessive miinattanne miinoittanne instructive — — comitative — miinoinenne third-person possessor singular plural nominative miinansa miinansa accusative nom. miinansa miinansa gen. miinansa genitive miinansa miinojensa miinainsa rare partitive miinaansa miinojaan miinojansa inessive miinassaan miinassansa miinoissaan miinoissansa elative miinastaan miinastansa miinoistaan miinoistansa illative miinaansa miinoihinsa adessive miinallaan miinallansa miinoillaan miinoillansa ablative miinaltaan miinaltansa miinoiltaan miinoiltansa allative miinalleen miinallensa miinoilleen miinoillensa essive miinanaan miinanansa miinoinaan miinoinansa translative miinakseen miinaksensa miinoikseen miinoiksensa abessive miinattaan miinattansa miinoittaan miinoittansa instructive — — comitative — miinoineen miinoinensa

Derived terms

• miinata
• miinoittaa

 

compounds

• aikamiina
• ajomiina
• ankkurimiina
• henkilömiina
• herätemiina
• hyppymiina
• jalkaväkimiina
• kosketusmiina
• kylkimiina
• liukumiina
• maamiina
• magneettimiina
• merimiina
• miinaharava
• miinakenttä
• miinakoira
• miinakranaatti
• miinalaiva
• miinamies
• miinanlaskija
• miinanlasku
• miinanraivaaja
• miinanraivaus
• miinavene
• panssarimiina
• polkumiina
• sarvimiina
• sirotemiina
• sirpalemiina
• telamiina
• tähysmiina
• ydinmiina

 

Further reading

• “miina”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• Naimi

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian мина (mina).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmiːnɑ/, [ˈmiːn]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmiːnɑ/, [ˈmiːnɑ]
• Rhymes: -iːn, -iːnɑ
• Hyphenation: mii‧na

Noun

miina

1. mine (explosive)

Declension

Declension of miina (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	miina	miinat
genitive	miinan	miinoin
partitive	miinaa	miinoja
illative	miinaa	miinoi
inessive	miinaas	miinois
elative	miinast	miinoist
allative	miinalle	miinoille
adessive	miinaal	miinoil
ablative	miinalt	miinoilt
translative	miinaks	miinoiks
essive	miinanna, miinaan	miinoinna, miinoin
exessive1)	miinant	miinoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 312