meritoitua

Finnish

Etymology

Swedish meritera +‎ -oitua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmeritoi̯tuɑˣ/, [ˈme̞riˌt̪o̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Hyphenation^(key): me‧ri‧toi‧tua

Verb

meritoitua (rare)

1. (intransitive) Synonym of ansioitua (“(intransitive) to merit”)

Conjugation

Inflection of meritoitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		meritoidun	en meritoidu	1st sing.	olen meritoitunut	en ole meritoitunut
2nd sing.		meritoidut	et meritoidu	2nd sing.	olet meritoitunut	et ole meritoitunut
3rd sing.		meritoituu	ei meritoidu	3rd sing.	on meritoitunut	ei ole meritoitunut
1st plur.		meritoidumme	emme meritoidu	1st plur.	olemme meritoituneet	emme ole meritoituneet
2nd plur.		meritoidutte	ette meritoidu	2nd plur.	olette meritoituneet	ette ole meritoituneet
3rd plur.		meritoituvat	eivät meritoidu	3rd plur.	ovat meritoituneet	eivät ole meritoituneet
passive		meritoidutaan	ei meritoiduta	passive	on meritoiduttu	ei ole meritoiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		meritoiduin	en meritoitunut	1st sing.	olin meritoitunut	en ollut meritoitunut
2nd sing.		meritoiduit	et meritoitunut	2nd sing.	olit meritoitunut	et ollut meritoitunut
3rd sing.		meritoitui	ei meritoitunut	3rd sing.	oli meritoitunut	ei ollut meritoitunut
1st plur.		meritoiduimme	emme meritoituneet	1st plur.	olimme meritoituneet	emme olleet meritoituneet
2nd plur.		meritoiduitte	ette meritoituneet	2nd plur.	olitte meritoituneet	ette olleet meritoituneet
3rd plur.		meritoituivat	eivät meritoituneet	3rd plur.	olivat meritoituneet	eivät olleet meritoituneet
passive		meritoiduttiin	ei meritoiduttu	passive	oli meritoiduttu	ei ollut meritoiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		meritoituisin	en meritoituisi	1st sing.	olisin meritoitunut	en olisi meritoitunut
2nd sing.		meritoituisit	et meritoituisi	2nd sing.	olisit meritoitunut	et olisi meritoitunut
3rd sing.		meritoituisi	ei meritoituisi	3rd sing.	olisi meritoitunut	ei olisi meritoitunut
1st plur.		meritoituisimme	emme meritoituisi	1st plur.	olisimme meritoituneet	emme olisi meritoituneet
2nd plur.		meritoituisitte	ette meritoituisi	2nd plur.	olisitte meritoituneet	ette olisi meritoituneet
3rd plur.		meritoituisivat	eivät meritoituisi	3rd plur.	olisivat meritoituneet	eivät olisi meritoituneet
passive		meritoiduttaisiin	ei meritoiduttaisi	passive	olisi meritoiduttu	ei olisi meritoiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		meritoidu	älä meritoidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		meritoitukoon	älköön meritoituko	3rd sing.	olkoon meritoitunut	älköön olko meritoitunut
1st plur.		meritoitukaamme	älkäämme meritoituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		meritoitukaa	älkää meritoituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		meritoitukoot	älkööt meritoituko	3rd plur.	olkoot meritoituneet	älkööt olko meritoituneet
passive		meritoiduttakoon	älköön meritoiduttako	passive	olkoon meritoiduttu	älköön olko meritoiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		meritoitunen	en meritoitune	1st sing.	lienen meritoitunut	en liene meritoitunut
2nd sing.		meritoitunet	et meritoitune	2nd sing.	lienet meritoitunut	et liene meritoitunut
3rd sing.		meritoitunee	ei meritoitune	3rd sing.	lienee meritoitunut	ei liene meritoitunut
1st plur.		meritoitunemme	emme meritoitune	1st plur.	lienemme meritoituneet	emme liene meritoituneet
2nd plur.		meritoitunette	ette meritoitune	2nd plur.	lienette meritoituneet	ette liene meritoituneet
3rd plur.		meritoitunevat	eivät meritoitune	3rd plur.	lienevät meritoituneet	eivät liene meritoituneet
passive		meritoiduttaneen	ei meritoiduttane	passive	lienee meritoiduttu	ei liene meritoiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		meritoitua		present	meritoituva	meritoiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st meritoituakseni meritoituaksemme 2nd meritoituaksesi meritoituaksenne 3rd meritoituakseen meritoituaksensa		past	meritoitunut	meritoiduttu
2nd	inessive2	meritoituessa	meritoiduttaessa	agent4	meritoituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st meritoituessani meritoituessamme 2nd meritoituessasi meritoituessanne 3rd meritoituessaan meritoituessansa		negative	meritoitumaton
	instructive	meritoituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	meritoitumassa	—
	elative	meritoitumasta	—
	illative	meritoitumaan	—
	adessive	meritoitumalla	—
	abessive	meritoitumatta	—
	instructive	meritoituman	meritoiduttaman
4th3	verbal noun	meritoituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st meritoitumaisillani meritoitumaisillamme 2nd meritoitumaisillasi meritoitumaisillanne 3rd meritoitumaisillaan meritoitumaisillansa

Further reading

• “meritoitua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03