maistua

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

maistumassa

—

elative

maistumasta

—

illative

maistumaan

—

adessive

maistumalla

—

abessive

maistumatta

—

instructive

maistuman

maistuttaman

4th³

verbal noun

maistuminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	maistumaisillani	maistumaisillamme
2nd	maistumaisillasi	maistumaisillanne
3rd	maistumaisillaan maistumaisillansa

Ingrian

Etymology

From maistaa (“to taste”) +‎ -ua. Akin to Finnish maistua.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmɑi̯stuɑ/, [ˈmɑi̯s̠to̞]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈmɑi̯stuɑ/, [ˈmɑi̯ʃtuɑ]
Rhymes: -ɑi̯stoː, -ɑi̯stuɑ
Hyphenation: mais‧tu‧a

Verb

maistua

(intransitive) to taste

Usage notes

The verb may govern with either the ablative or the nominative to describe the quality of the taste:
Siun kakkarat maistuut oikiin hyvält/hyvä! ― Your pancakes taste really good!

Conjugation

Conjugation of maistua (type 1/ampua, st-ss gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	maissun	en maissu	1st singular	oon maistunt, oon maistunut	en oo maistunt, en oo maistunut
2nd singular	maissut	et maissu	2nd singular	oot maistunt, oot maistunut	et oo maistunt, et oo maistunut
3rd singular	maistuu	ei maissu	3rd singular	ono maistunt, ono maistunut	ei oo maistunt, ei oo maistunut
1st plural	maissumma	emmä maissu	1st plural	oomma maistuneet	emmä oo maistuneet
2nd plural	maissutta	että maissu	2nd plural	ootta maistuneet	että oo maistuneet
3rd plural	maistuut¹⁾, maistuvat²⁾, maissutaa	evät maissu, ei maissuta	3rd plural	ovat maistuneet	evät oo maistuneet, ei oo maissuttu
impersonal	maissutaa	ei maissuta	impersonal	ono maissuttu	ei oo maissuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	maissuin	en maistunt, en maistunut	1st singular	olin maistunt, olin maistunut	en olt maistunt, en olt maistunut
2nd singular	maissuit	et maistunt, et maistunut	2nd singular	olit maistunt, olit maistunut	et olt maistunt, et olt maistunut
3rd singular	maistui	ei maistunt, ei maistunut	3rd singular	oli maistunt, oli maistunut	ei olt maistunt, ei olt maistunut
1st plural	maissuimma	emmä maistuneet	1st plural	olimma maistuneet	emmä olleet maistuneet
2nd plural	maissuitta	että maistuneet	2nd plural	olitta maistuneet	että olleet maistuneet
3rd plural	maistuit¹⁾, maistuivat²⁾, maissuttii	evät maistuneet, ei maissuttu	3rd plural	olivat maistuneet	evät olleet maistuneet, ei olt maissuttu
impersonal	maissuttii	ei maissuttu	impersonal	oli maissuttu	ei olt maissuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	maistuisin	en maistuis	1st singular	olisin maistunt, olisin maistunut	en olis maistunt, en olis maistunut
2nd singular	maistuisit, maistuist¹⁾	et maistuis	2nd singular	olisit maistunt, olisit maistunut	et olis maistunt, et olis maistunut
3rd singular	maistuis	ei maistuis	3rd singular	olis maistunt, olis maistunut	ei olis maistunt, ei olis maistunut
1st plural	maistuisimma	emmä maistuis	1st plural	olisimma maistuneet	emmä olis maistuneet
2nd plural	maistuisitta	että maistuis	2nd plural	olisitta maistuneet	että olis maistuneet
3rd plural	maistuisiit¹⁾, maistuisivat²⁾, maissuttais	evät maistuis, ei maissuttais	3rd plural	olisivat maistuneet	evät olis maistuneet, ei olis maissuttu
impersonal	maissuttais	ei maissuttais	impersonal	olis maissuttu	ei olis maissuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	maissu	elä maissu	2nd singular	oo maistunt, oo maistunut	elä oo maistunt, elä oo maistunut
3rd singular	maistukoo	elköö maistuko	3rd singular	olkoo maistunt, olkoo maistunut	elköö olko maistunt, elköö olko maistunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	maistukaa	elkää maistuko	2nd plural	olkaa maistuneet	elkää olko maistuneet
3rd plural	maistukoot	elkööt maistuko, elköö maissuttako	3rd plural	olkoot maistuneet	elkööt olko maistuneet, elköö olko maissuttu
impersonal	maissuttakkoo	elköö maissuttako	impersonal	olkoo maissuttu	elköö olko maissuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	maistunen	en maistune
2nd singular	maistunet	et maistune
3rd singular	maistunoo	ei maistune
1st plural	maistunemma	emmä maistune
2nd plural	maistunetta	että maistune
3rd plural	maistunoot	evät maistune, ei maissuttane
impersonal	maissuttannoo	ei maissuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		maistua	present	maistuva	maissuttava
2nd	inessive	maistujees	past	maistunt, maistunut	maissuttu
2nd	instructive	maistuen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (maistukaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	maistumaa
	inessive	maistumaas
	elative	maistumast
	abessive	maistumata
4th	nominative	maistumiin
	partitive	maistumista, maistumist

Synonyms

maistaissa

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 292

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Related terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Usage notes

Conjugation

Synonyms

References