möykätä

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

möykkä +‎ -tä

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmøy̯kætæˣ/, [ˈmø̞y̯k̟æt̪æ(ʔ)]
  • Rhymes: -øykætæ
  • Syllabification(key): möy‧kä‧tä

Verb

[edit]

möykätä (informal)

  1. (intransitive) to make noise, to be noisy

Conjugation

[edit]
Inflection of möykätä (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. möykkään en möykkää 1st sing. olen möykännyt en ole möykännyt
2nd sing. möykkäät et möykkää 2nd sing. olet möykännyt et ole möykännyt
3rd sing. möykkää ei möykkää 3rd sing. on möykännyt ei ole möykännyt
1st plur. möykkäämme emme möykkää 1st plur. olemme möykänneet emme ole möykänneet
2nd plur. möykkäätte ette möykkää 2nd plur. olette möykänneet ette ole möykänneet
3rd plur. möykkäävät eivät möykkää 3rd plur. ovat möykänneet eivät ole möykänneet
passive möykätään ei möykätä passive on möykätty ei ole möykätty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. möykkäsin en möykännyt 1st sing. olin möykännyt en ollut möykännyt
2nd sing. möykkäsit et möykännyt 2nd sing. olit möykännyt et ollut möykännyt
3rd sing. möykkäsi ei möykännyt 3rd sing. oli möykännyt ei ollut möykännyt
1st plur. möykkäsimme emme möykänneet 1st plur. olimme möykänneet emme olleet möykänneet
2nd plur. möykkäsitte ette möykänneet 2nd plur. olitte möykänneet ette olleet möykänneet
3rd plur. möykkäsivät eivät möykänneet 3rd plur. olivat möykänneet eivät olleet möykänneet
passive möykättiin ei möykätty passive oli möykätty ei ollut möykätty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. möykkäisin en möykkäisi 1st sing. olisin möykännyt en olisi möykännyt
2nd sing. möykkäisit et möykkäisi 2nd sing. olisit möykännyt et olisi möykännyt
3rd sing. möykkäisi ei möykkäisi 3rd sing. olisi möykännyt ei olisi möykännyt
1st plur. möykkäisimme emme möykkäisi 1st plur. olisimme möykänneet emme olisi möykänneet
2nd plur. möykkäisitte ette möykkäisi 2nd plur. olisitte möykänneet ette olisi möykänneet
3rd plur. möykkäisivät eivät möykkäisi 3rd plur. olisivat möykänneet eivät olisi möykänneet
passive möykättäisiin ei möykättäisi passive olisi möykätty ei olisi möykätty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. möykkää älä möykkää 2nd sing.
3rd sing. möykätköön älköön möykätkö 3rd sing. olkoon möykännyt älköön olko möykännyt
1st plur. möykätkäämme älkäämme möykätkö 1st plur.
2nd plur. möykätkää älkää möykätkö 2nd plur.
3rd plur. möykätkööt älkööt möykätkö 3rd plur. olkoot möykänneet älkööt olko möykänneet
passive möykättäköön älköön möykättäkö passive olkoon möykätty älköön olko möykätty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. möykännen en möykänne 1st sing. lienen möykännyt en liene möykännyt
2nd sing. möykännet et möykänne 2nd sing. lienet möykännyt et liene möykännyt
3rd sing. möykännee ei möykänne 3rd sing. lienee möykännyt ei liene möykännyt
1st plur. möykännemme emme möykänne 1st plur. lienemme möykänneet emme liene möykänneet
2nd plur. möykännette ette möykänne 2nd plur. lienette möykänneet ette liene möykänneet
3rd plur. möykännevät eivät möykänne 3rd plur. lienevät möykänneet eivät liene möykänneet
passive möykättäneen ei möykättäne passive lienee möykätty ei liene möykätty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st möykätä present möykkäävä möykättävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st möykätäkseni möykätäksemme
2nd möykätäksesi möykätäksenne
3rd möykätäkseen
möykätäksensä
past möykännyt möykätty
2nd inessive2 möykätessä möykättäessä agent4 möykkäämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st möykätessäni möykätessämme
2nd möykätessäsi möykätessänne
3rd möykätessään
möykätessänsä
negative möykkäämätön
instructive möykäten
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive möykkäämässä
elative möykkäämästä
illative möykkäämään
adessive möykkäämällä
abessive möykkäämättä
instructive möykkäämän möykättämän
4th3 verbal noun möykkääminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st möykkäämäisilläni möykkäämäisillämme
2nd möykkäämäisilläsi möykkäämäisillänne
3rd möykkäämäisillään
möykkäämäisillänsä

Further reading

[edit]