Jump to content

luonteinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

luonne (character) +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈluo̯ntei̯nen/, [ˈluo̞̯n̪t̪e̞i̯ne̞n]
  • Rhymes: -uonteinen
  • Hyphenation(key): luon‧tei‧nen

Adjective

[edit]

luonteinen

  1. having a specified nature or character (often translated with a respective noun into English, sometimes requires no translation at all)
    Minkä luonteinen Pariisin-matkasi oli?
    What was the nature of your trip to Paris?
    kausiluonteinenseasonal

Declension

[edit]
Inflection of luonteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative luonteinen luonteiset
genitive luonteisen luonteisten
luonteisien
partitive luonteista luonteisia
illative luonteiseen luonteisiin
singular plural
nominative luonteinen luonteiset
accusative nom. luonteinen luonteiset
gen. luonteisen
genitive luonteisen luonteisten
luonteisien
partitive luonteista luonteisia
inessive luonteisessa luonteisissa
elative luonteisesta luonteisista
illative luonteiseen luonteisiin
adessive luonteisella luonteisilla
ablative luonteiselta luonteisilta
allative luonteiselle luonteisille
essive luonteisena luonteisina
translative luonteiseksi luonteisiksi
abessive luonteisetta luonteisitta
instructive luonteisin
comitative luonteisine
Possessive forms of luonteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

See also

[edit]

Further reading

[edit]