lallattaa

See also: lällättää

Finnish

Etymology

Onomatopoeic +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlɑlːɑtːɑːˣ/, [ˈlɑ̝lːɑ̝t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑlːɑtːɑː
• Hyphenation^(key): lal‧lat‧taa

Verb

lallattaa

1. (intransitive) to la-la, to sing or recite la repeatedly

Conjugation

Inflection of lallattaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lallatan	en lallata	1st sing.	olen lallattanut	en ole lallattanut
2nd sing.		lallatat	et lallata	2nd sing.	olet lallattanut	et ole lallattanut
3rd sing.		lallattaa	ei lallata	3rd sing.	on lallattanut	ei ole lallattanut
1st plur.		lallatamme	emme lallata	1st plur.	olemme lallattaneet	emme ole lallattaneet
2nd plur.		lallatatte	ette lallata	2nd plur.	olette lallattaneet	ette ole lallattaneet
3rd plur.		lallattavat	eivät lallata	3rd plur.	ovat lallattaneet	eivät ole lallattaneet
passive		lallatetaan	ei lallateta	passive	on lallatettu	ei ole lallatettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lallatin	en lallattanut	1st sing.	olin lallattanut	en ollut lallattanut
2nd sing.		lallatit	et lallattanut	2nd sing.	olit lallattanut	et ollut lallattanut
3rd sing.		lallatti	ei lallattanut	3rd sing.	oli lallattanut	ei ollut lallattanut
1st plur.		lallatimme	emme lallattaneet	1st plur.	olimme lallattaneet	emme olleet lallattaneet
2nd plur.		lallatitte	ette lallattaneet	2nd plur.	olitte lallattaneet	ette olleet lallattaneet
3rd plur.		lallattivat	eivät lallattaneet	3rd plur.	olivat lallattaneet	eivät olleet lallattaneet
passive		lallatettiin	ei lallatettu	passive	oli lallatettu	ei ollut lallatettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lallattaisin	en lallattaisi	1st sing.	olisin lallattanut	en olisi lallattanut
2nd sing.		lallattaisit	et lallattaisi	2nd sing.	olisit lallattanut	et olisi lallattanut
3rd sing.		lallattaisi	ei lallattaisi	3rd sing.	olisi lallattanut	ei olisi lallattanut
1st plur.		lallattaisimme	emme lallattaisi	1st plur.	olisimme lallattaneet	emme olisi lallattaneet
2nd plur.		lallattaisitte	ette lallattaisi	2nd plur.	olisitte lallattaneet	ette olisi lallattaneet
3rd plur.		lallattaisivat	eivät lallattaisi	3rd plur.	olisivat lallattaneet	eivät olisi lallattaneet
passive		lallatettaisiin	ei lallatettaisi	passive	olisi lallatettu	ei olisi lallatettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		lallata	älä lallata	2nd sing.	—	—
3rd sing.		lallattakoon	älköön lallattako	3rd sing.	olkoon lallattanut	älköön olko lallattanut
1st plur.		lallattakaamme	älkäämme lallattako	1st plur.	—	—
2nd plur.		lallattakaa	älkää lallattako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		lallattakoot	älkööt lallattako	3rd plur.	olkoot lallattaneet	älkööt olko lallattaneet
passive		lallatettakoon	älköön lallatettako	passive	olkoon lallatettu	älköön olko lallatettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lallattanen	en lallattane	1st sing.	lienen lallattanut	en liene lallattanut
2nd sing.		lallattanet	et lallattane	2nd sing.	lienet lallattanut	et liene lallattanut
3rd sing.		lallattanee	ei lallattane	3rd sing.	lienee lallattanut	ei liene lallattanut
1st plur.		lallattanemme	emme lallattane	1st plur.	lienemme lallattaneet	emme liene lallattaneet
2nd plur.		lallattanette	ette lallattane	2nd plur.	lienette lallattaneet	ette liene lallattaneet
3rd plur.		lallattanevat	eivät lallattane	3rd plur.	lienevät lallattaneet	eivät liene lallattaneet
passive		lallatettaneen	ei lallatettane	passive	lienee lallatettu	ei liene lallatettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		lallattaa		present	lallattava	lallatettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st lallattaakseni lallattaaksemme 2nd lallattaaksesi lallattaaksenne 3rd lallattaakseen lallattaaksensa		past	lallattanut	lallatettu
2nd	inessive2	lallattaessa	lallatettaessa	agent4	lallattama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st lallattaessani lallattaessamme 2nd lallattaessasi lallattaessanne 3rd lallattaessaan lallattaessansa		negative	lallattamaton
	instructive	lallattaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form lallattaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	lallattamassa	—
	elative	lallattamasta	—
	illative	lallattamaan	—
	adessive	lallattamalla	—
	abessive	lallattamatta	—
	instructive	lallattaman	lallatettaman
4th3	verbal noun	lallattaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st lallattamaisillani lallattamaisillamme 2nd lallattamaisillasi lallattamaisillanne 3rd lallattamaisillaan lallattamaisillansa

Derived terms

• lallatella

 

Further reading

• “lallattaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02