kuulustaa

Finnish

Etymology

kuulla +‎ -ustaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːlustɑːˣ/, [ˈkuːlus̠tɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -uːlustɑː
• Hyphenation^(key): kuu‧lus‧taa

Verb

kuulustaa (dialectal)

1. Synonym of kuulustella.
2. Synonym of tiedustella.
3. Synonym of kuulostaa.
4. Synonym of kuulostella.
5. Synonym of kuunnella.

Conjugation

Inflection of kuulustaa (Kotus type 53/muistaa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulustan	en kuulusta	1st sing.	olen kuulustanut	en ole kuulustanut
2nd sing.		kuulustat	et kuulusta	2nd sing.	olet kuulustanut	et ole kuulustanut
3rd sing.		kuulustaa	ei kuulusta	3rd sing.	on kuulustanut	ei ole kuulustanut
1st plur.		kuulustamme	emme kuulusta	1st plur.	olemme kuulustaneet	emme ole kuulustaneet
2nd plur.		kuulustatte	ette kuulusta	2nd plur.	olette kuulustaneet	ette ole kuulustaneet
3rd plur.		kuulustavat	eivät kuulusta	3rd plur.	ovat kuulustaneet	eivät ole kuulustaneet
passive		kuulustetaan	ei kuulusteta	passive	on kuulustettu	ei ole kuulustettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulustin	en kuulustanut	1st sing.	olin kuulustanut	en ollut kuulustanut
2nd sing.		kuulustit	et kuulustanut	2nd sing.	olit kuulustanut	et ollut kuulustanut
3rd sing.		kuulusti	ei kuulustanut	3rd sing.	oli kuulustanut	ei ollut kuulustanut
1st plur.		kuulustimme	emme kuulustaneet	1st plur.	olimme kuulustaneet	emme olleet kuulustaneet
2nd plur.		kuulustitte	ette kuulustaneet	2nd plur.	olitte kuulustaneet	ette olleet kuulustaneet
3rd plur.		kuulustivat	eivät kuulustaneet	3rd plur.	olivat kuulustaneet	eivät olleet kuulustaneet
passive		kuulustettiin	ei kuulustettu	passive	oli kuulustettu	ei ollut kuulustettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulustaisin	en kuulustaisi	1st sing.	olisin kuulustanut	en olisi kuulustanut
2nd sing.		kuulustaisit	et kuulustaisi	2nd sing.	olisit kuulustanut	et olisi kuulustanut
3rd sing.		kuulustaisi	ei kuulustaisi	3rd sing.	olisi kuulustanut	ei olisi kuulustanut
1st plur.		kuulustaisimme	emme kuulustaisi	1st plur.	olisimme kuulustaneet	emme olisi kuulustaneet
2nd plur.		kuulustaisitte	ette kuulustaisi	2nd plur.	olisitte kuulustaneet	ette olisi kuulustaneet
3rd plur.		kuulustaisivat	eivät kuulustaisi	3rd plur.	olisivat kuulustaneet	eivät olisi kuulustaneet
passive		kuulustettaisiin	ei kuulustettaisi	passive	olisi kuulustettu	ei olisi kuulustettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kuulusta	älä kuulusta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kuulustakoon	älköön kuulustako	3rd sing.	olkoon kuulustanut	älköön olko kuulustanut
1st plur.		kuulustakaamme	älkäämme kuulustako	1st plur.	—	—
2nd plur.		kuulustakaa	älkää kuulustako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kuulustakoot	älkööt kuulustako	3rd plur.	olkoot kuulustaneet	älkööt olko kuulustaneet
passive		kuulustettakoon	älköön kuulustettako	passive	olkoon kuulustettu	älköön olko kuulustettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulustanen	en kuulustane	1st sing.	lienen kuulustanut	en liene kuulustanut
2nd sing.		kuulustanet	et kuulustane	2nd sing.	lienet kuulustanut	et liene kuulustanut
3rd sing.		kuulustanee	ei kuulustane	3rd sing.	lienee kuulustanut	ei liene kuulustanut
1st plur.		kuulustanemme	emme kuulustane	1st plur.	lienemme kuulustaneet	emme liene kuulustaneet
2nd plur.		kuulustanette	ette kuulustane	2nd plur.	lienette kuulustaneet	ette liene kuulustaneet
3rd plur.		kuulustanevat	eivät kuulustane	3rd plur.	lienevät kuulustaneet	eivät liene kuulustaneet
passive		kuulustettaneen	ei kuulustettane	passive	lienee kuulustettu	ei liene kuulustettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kuulustaa		present	kuulustava	kuulustettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuulustaakseni kuulustaaksemme 2nd kuulustaaksesi kuulustaaksenne 3rd kuulustaakseen kuulustaaksensa		past	kuulustanut	kuulustettu
2nd	inessive2	kuulustaessa	kuulustettaessa	agent4	kuulustama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuulustaessani kuulustaessamme 2nd kuulustaessasi kuulustaessanne 3rd kuulustaessaan kuulustaessansa		negative	kuulustamaton
	instructive	kuulustaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form kuulustaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	kuulustamassa	—
	elative	kuulustamasta	—
	illative	kuulustamaan	—
	adessive	kuulustamalla	—
	abessive	kuulustamatta	—
	instructive	kuulustaman	kuulustettaman
4th3	verbal noun	kuulustaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuulustamaisillani kuulustamaisillamme 2nd kuulustamaisillasi kuulustamaisillanne 3rd kuulustamaisillaan kuulustamaisillansa

Derived terms

• kuulustella

 

Ingrian

Etymology

From kuulla (“to hear”) +‎ -us +‎ -taa. Akin to Finnish kuulustaa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkuːlustɑː/, [ˈkuːɫəs̠tɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkuːlustɑː/, [ˈkuːɫuʃtɑː]
• Rhymes: -uːlustɑː
• Hyphenation: kuu‧lus‧taa

Verb

kuulustaa

1. (intransitive) to find out

Conjugation

Conjugation of kuulustaa (type 2/kirjuttaa, st-ss gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuulussan	en kuulussa	1st singular	oon kuulustant, oon kuulustanut	en oo kuulustant, en oo kuulustanut
2nd singular	kuulussat	et kuulussa	2nd singular	oot kuulustant, oot kuulustanut	et oo kuulustant, et oo kuulustanut
3rd singular	kuulustaa	ei kuulussa	3rd singular	ono kuulustant, ono kuulustanut	ei oo kuulustant, ei oo kuulustanut
1st plural	kuulussamma	emmä kuulussa	1st plural	oomma kuulustanneet	emmä oo kuulustanneet
2nd plural	kuulussatta	että kuulussa	2nd plural	ootta kuulustanneet	että oo kuulustanneet
3rd plural	kuulustaat1), kuulustavat2), kuulussettaa	evät kuulussa, ei kuulusseta	3rd plural	ovat kuulustanneet	evät oo kuulustanneet, ei oo kuulussettu
impersonal	kuulussettaa	ei kuulusseta	impersonal	ono kuulussettu	ei oo kuulussettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuulussin	en kuulustant, en kuulustanut	1st singular	olin kuulustant, olin kuulustanut	en olt kuulustant, en olt kuulustanut
2nd singular	kuulussit	et kuulustant, et kuulustanut	2nd singular	olit kuulustant, olit kuulustanut	et olt kuulustant, et olt kuulustanut
3rd singular	kuulusti	ei kuulustant, ei kuulustanut	3rd singular	oli kuulustant, oli kuulustanut	ei olt kuulustant, ei olt kuulustanut
1st plural	kuulussimma	emmä kuulustanneet	1st plural	olimma kuulustanneet	emmä olleet kuulustanneet
2nd plural	kuulussitta	että kuulustanneet	2nd plural	olitta kuulustanneet	että olleet kuulustanneet
3rd plural	kuulustiit1), kuulustivat2), kuulussettii	evät kuulustanneet, ei kuulussettu	3rd plural	olivat kuulustanneet	evät olleet kuulustanneet, ei olt kuulussettu
impersonal	kuulussettii	ei kuulussettu	impersonal	oli kuulussettu	ei olt kuulussettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuulustaisin	en kuulustais	1st singular	olisin kuulustant, olisin kuulustanut	en olis kuulustant, en olis kuulustanut
2nd singular	kuulustaisit, kuulustaist1)	et kuulustais	2nd singular	olisit kuulustant, olisit kuulustanut	et olis kuulustant, et olis kuulustanut
3rd singular	kuulustais	ei kuulustais	3rd singular	olis kuulustant, olis kuulustanut	ei olis kuulustant, ei olis kuulustanut
1st plural	kuulustaisimma	emmä kuulustais	1st plural	olisimma kuulustanneet	emmä olis kuulustanneet
2nd plural	kuulustaisitta	että kuulustais	2nd plural	olisitta kuulustanneet	että olis kuulustanneet
3rd plural	kuulustaisiit1), kuulustaisivat2), kuulussettais	evät kuulustais, ei kuulussettais	3rd plural	olisivat kuulustanneet	evät olis kuulustanneet, ei olis kuulussettu
impersonal	kuulussettais	ei kuulussettais	impersonal	olis kuulussettu	ei olis kuulussettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	kuulussa	elä kuulussa	2nd singular	oo kuulustant, oo kuulustanut	elä oo kuulustant, elä oo kuulustanut
3rd singular	kuulustakkoo	elköö kuulustako	3rd singular	olkoo kuulustant, olkoo kuulustanut	elköö olko kuulustant, elköö olko kuulustanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	kuulustakkaa	elkää kuulustako	2nd plural	olkaa kuulustanneet	elkää olko kuulustanneet
3rd plural	kuulustakkoot	elkööt kuulustako, elköö kuulussettako	3rd plural	olkoot kuulustanneet	elkööt olko kuulustanneet, elköö olko kuulussettu
impersonal	kuulussettakoo	elköö kuulussettako	impersonal	olkoo kuulussettu	elköö olko kuulussettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	kuulustanen	en kuulustane
2nd singular	kuulustanet	et kuulustane
3rd singular	kuulustannoo	ei kuulustane
1st plural	kuulustanemma	emmä kuulustane
2nd plural	kuulustanetta	että kuulustane
3rd plural	kuulustannoot	evät kuulustane, ei kuulussettane
impersonal	kuulussettanoo	ei kuulussettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		kuulustaa	present	kuulustava	kuulussettava
2nd	inessive	kuulustaes	past	kuulustant, kuulustanut	kuulussettu
	instructive	kuulustaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (kuulustakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	kuulustammaa
	inessive	kuulustamas
	elative	kuulustamast
	abessive	kuulustamata
4th	nominative	kuulustamiin
	partitive	kuulustamista, kuulustamist

Derived terms

• kuulussella

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 226