kunnia

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic [Term?] (compare Ingrian kunnia, Karelian kunnivo, Votic kunnia), borrowed from Proto-Germanic *kunją (compare English kin). The meaning changed from “family, clan” to “noble family, family honor” and finally to “honor”.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkunːiɑ/, [ˈkunːiɑ̝]
• Rhymes: -unːiɑ
• Hyphenation^(key): kun‧nia

Noun

kunnia

1. honor, honour (respect, favorable reputation; dignity; sense of self-worth)

   Hänen kunniansa on kyseessä.

   His honor is at stake.

   Minulla on lahja sinulle tämän päivän kunniaksi.

   I have a gift for you in honor of this day.

2. distinction, honor (privilege, feature that causes someone or something to stand out as being better)

   Minulla oli kunnia istua suurlähettilään vieressä.

   I had the honor of sitting next to the ambassador.

   Hänellä oli kunnia tavata kuningatar.

   She had the distinction of meeting the Queen.

3. credit, honor (recognition and respect for one's achievements)

   Minä tein työn, mutta hän otti kunnian.

   I did the work but he took the credit.

   antaa kunnia sinne, minne kunnia kuuluu

   to give credit where credit is due

4. (religion) glory
   • 1992, Raamattu [The Bible], Helsinki: Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Evankeliumi Luukkaan mukaan (Luke) 2:14:

     Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

     Glory to God in the highest, and on earth peace among those with whom he is pleased!

5. (as modifier) honorary

   kunniamaininta ― honorary mention

   kunniajäsen ― honorary member

Declension

Inflection of kunnia (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative		kunnia	kunniat
genitive		kunnian	kunnioiden kunnioitten
partitive		kunniaa	kunnioita
illative		kunniaan	kunnioihin
		singular	plural
nominative		kunnia	kunniat
accusative	nom.	kunnia	kunniat
	gen.	kunnian
genitive		kunnian	kunnioiden kunnioitten kunniain rare
partitive		kunniaa	kunnioita
inessive		kunniassa	kunnioissa
elative		kunniasta	kunnioista
illative		kunniaan	kunnioihin
adessive		kunnialla	kunnioilla
ablative		kunnialta	kunnioilta
allative		kunnialle	kunnioille
essive		kunniana	kunnioina
translative		kunniaksi	kunnioiksi
abessive		kunniatta	kunnioitta
instructive		—	kunnioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kunnia (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kunniani kunniani accusative nom. kunniani kunniani gen. kunniani genitive kunniani kunnioideni kunnioitteni kunniaini rare partitive kunniaani kunnioitani inessive kunniassani kunnioissani elative kunniastani kunnioistani illative kunniaani kunnioihini adessive kunniallani kunnioillani ablative kunnialtani kunnioiltani allative kunnialleni kunnioilleni essive kunnianani kunnioinani translative kunniakseni kunnioikseni abessive kunniattani kunnioittani instructive — — comitative — kunnioineni second-person singular possessor singular plural nominative kunniasi kunniasi accusative nom. kunniasi kunniasi gen. kunniasi genitive kunniasi kunnioidesi kunnioittesi kunniaisi rare partitive kunniaasi kunnioitasi inessive kunniassasi kunnioissasi elative kunniastasi kunnioistasi illative kunniaasi kunnioihisi adessive kunniallasi kunnioillasi ablative kunnialtasi kunnioiltasi allative kunniallesi kunnioillesi essive kunnianasi kunnioinasi translative kunniaksesi kunnioiksesi abessive kunniattasi kunnioittasi instructive — — comitative — kunnioinesi first-person plural possessor singular plural nominative kunniamme kunniamme accusative nom. kunniamme kunniamme gen. kunniamme genitive kunniamme kunnioidemme kunnioittemme kunniaimme rare partitive kunniaamme kunnioitamme inessive kunniassamme kunnioissamme elative kunniastamme kunnioistamme illative kunniaamme kunnioihimme adessive kunniallamme kunnioillamme ablative kunnialtamme kunnioiltamme allative kunniallemme kunnioillemme essive kunnianamme kunnioinamme translative kunniaksemme kunnioiksemme abessive kunniattamme kunnioittamme instructive — — comitative — kunnioinemme second-person plural possessor singular plural nominative kunnianne kunnianne accusative nom. kunnianne kunnianne gen. kunnianne genitive kunnianne kunnioidenne kunnioittenne kunniainne rare partitive kunniaanne kunnioitanne inessive kunniassanne kunnioissanne elative kunniastanne kunnioistanne illative kunniaanne kunnioihinne adessive kunniallanne kunnioillanne ablative kunnialtanne kunnioiltanne allative kunniallenne kunnioillenne essive kunniananne kunnioinanne translative kunniaksenne kunnioiksenne abessive kunniattanne kunnioittanne instructive — — comitative — kunnioinenne third-person possessor singular plural nominative kunniansa kunniansa accusative nom. kunniansa kunniansa gen. kunniansa genitive kunniansa kunnioidensa kunnioittensa kunniainsa rare partitive kunniaansa kunnioitaan kunnioitansa inessive kunniassaan kunniassansa kunnioissaan kunnioissansa elative kunniastaan kunniastansa kunnioistaan kunnioistansa illative kunniaansa kunnioihinsa adessive kunniallaan kunniallansa kunnioillaan kunnioillansa ablative kunnialtaan kunnialtansa kunnioiltaan kunnioiltansa allative kunnialleen kunniallensa kunnioilleen kunnioillensa essive kunnianaan kunnianansa kunnioinaan kunnioinansa translative kunniakseen kunniaksensa kunnioikseen kunnioiksensa abessive kunniattaan kunniattansa kunnioittaan kunnioittansa instructive — — comitative — kunnioineen kunnioinensa

Synonyms

• (honour): hunööri (archaic)

Derived terms

• kunniakas
• kunniallinen
• kunniaton
• kunnioittaa
• vanhojen aikojen kunniaksi

 

compounds

• ammattikunnia
• kunnia-arjalainen
• kunnia-asia
• kunniagalleria
• kunniajuoksu
• kunniajäsen
• kunniakansalainen
• kunniakierros
• kunniakirja
• kunniakomppania
• kunniakonsulaatti
• kunniakonsuli
• kunniakuja
• kunniakysymys
• kunniakäynti
• kunnialaukaus
• kunniamaininta
• kunniamarssi
• kunniamerkki
• kunniamitali
• kunniamurha
• kunnianarvoinen
• kunnianarvoisa
• kunnianhimo
• kunnianhimoinen
• kunnianimi
• kunnianimitys
• kunniankipeä
• kunnianloukkaus
• kunnianosoitus
• kunnianpalautus
• kunnianteko
• kunniantunto
• kunniapaikka
• kunniapalkinto
• kunniaportti
• kunniapuheenjohtaja
• kunniasana
• kunniasija
• kunniataulu
• kunniatehtävä
• kunniatohtori
• kunniatuomioistuin
• kunniavahti
• kunniavartija
• kunniavartio
• kunniavartiomies
• kunniavelka
• kunniavieras
• kunniavirka
• kunniaväkivalta
• sotilaskunnia

 

Further reading

• “kunnia”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• niukan

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic [Term?]. Cognates include Finnish kunnia.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkunːiɑ/, [ˈkunːe̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkunːiɑ/, [ˈkunːiɑ]
• Rhymes: -unːeː, -unːiɑ
• Hyphenation: kun‧ni‧a

Noun

kunnia

1. reputation

Declension

Declension of kunnia (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	kunnia	kunniat
genitive	kunnian	kunnioin
partitive	kunniaa	kunnioja
illative	kunniaa	kunnioihe
inessive	kunniaas	kunniois
elative	kunniast	kunnioist
allative	kunnialle	kunnioille
adessive	kunniaal	kunnioil
ablative	kunnialt	kunnioilt
translative	kunniaks	kunnioiks
essive	kunnianna, kunniaan	kunnioinna, kunnioin
exessive1)	kunniant	kunnioint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 220

Votic

Etymology

From Proto-Finnic [Term?].

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈkunːiɑ̯/, [ˈkunʲːiɑ̯]
• Rhymes: -unːiɑ̯
• Hyphenation: kun‧nia

Noun

kunnia

1. honor

Inflection

Declension of kunnia (type III/jalkõ, no gradation)
	singular	plural
nominative	kunnia	kunniad
genitive	kunnia	kunniojõ, kunnioi
partitive	kunnia	kunnioitõ, kunnioi
illative	kunniasõ, kunnia	kunnioisõ
inessive	kunniaz	kunnioiz
elative	kunniassõ	kunnioissõ
allative	kunnialõ	kunnioilõ
adessive	kunniallõ	kunnioillõ
ablative	kunnialtõ	kunnioiltõ
translative	kunniassi	kunnioissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “kunnia”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn