kiikkua

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *kiikkudak, ultimately possibly onomatopoeic. Related to Estonian kiikuma and Karelian kiikkuo.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiːkːuɑˣ/, [ˈk̟iːkːuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iːkːuɑ
• Hyphenation^(key): kiik‧kua

Verb

kiikkua

1. (intransitive) to swing, rock

Conjugation

Inflection of kiikkua (Kotus type 52*A/sanoa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiikun	en kiiku	1st sing.	olen kiikkunut	en ole kiikkunut
2nd sing.		kiikut	et kiiku	2nd sing.	olet kiikkunut	et ole kiikkunut
3rd sing.		kiikkuu	ei kiiku	3rd sing.	on kiikkunut	ei ole kiikkunut
1st plur.		kiikumme	emme kiiku	1st plur.	olemme kiikkuneet	emme ole kiikkuneet
2nd plur.		kiikutte	ette kiiku	2nd plur.	olette kiikkuneet	ette ole kiikkuneet
3rd plur.		kiikkuvat	eivät kiiku	3rd plur.	ovat kiikkuneet	eivät ole kiikkuneet
passive		kiikutaan	ei kiikuta	passive	on kiikuttu	ei ole kiikuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiikuin	en kiikkunut	1st sing.	olin kiikkunut	en ollut kiikkunut
2nd sing.		kiikuit	et kiikkunut	2nd sing.	olit kiikkunut	et ollut kiikkunut
3rd sing.		kiikkui	ei kiikkunut	3rd sing.	oli kiikkunut	ei ollut kiikkunut
1st plur.		kiikuimme	emme kiikkuneet	1st plur.	olimme kiikkuneet	emme olleet kiikkuneet
2nd plur.		kiikuitte	ette kiikkuneet	2nd plur.	olitte kiikkuneet	ette olleet kiikkuneet
3rd plur.		kiikkuivat	eivät kiikkuneet	3rd plur.	olivat kiikkuneet	eivät olleet kiikkuneet
passive		kiikuttiin	ei kiikuttu	passive	oli kiikuttu	ei ollut kiikuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiikkuisin	en kiikkuisi	1st sing.	olisin kiikkunut	en olisi kiikkunut
2nd sing.		kiikkuisit	et kiikkuisi	2nd sing.	olisit kiikkunut	et olisi kiikkunut
3rd sing.		kiikkuisi	ei kiikkuisi	3rd sing.	olisi kiikkunut	ei olisi kiikkunut
1st plur.		kiikkuisimme	emme kiikkuisi	1st plur.	olisimme kiikkuneet	emme olisi kiikkuneet
2nd plur.		kiikkuisitte	ette kiikkuisi	2nd plur.	olisitte kiikkuneet	ette olisi kiikkuneet
3rd plur.		kiikkuisivat	eivät kiikkuisi	3rd plur.	olisivat kiikkuneet	eivät olisi kiikkuneet
passive		kiikuttaisiin	ei kiikuttaisi	passive	olisi kiikuttu	ei olisi kiikuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kiiku	älä kiiku	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kiikkukoon	älköön kiikkuko	3rd sing.	olkoon kiikkunut	älköön olko kiikkunut
1st plur.		kiikkukaamme	älkäämme kiikkuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kiikkukaa	älkää kiikkuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kiikkukoot	älkööt kiikkuko	3rd plur.	olkoot kiikkuneet	älkööt olko kiikkuneet
passive		kiikuttakoon	älköön kiikuttako	passive	olkoon kiikuttu	älköön olko kiikuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiikkunen	en kiikkune	1st sing.	lienen kiikkunut	en liene kiikkunut
2nd sing.		kiikkunet	et kiikkune	2nd sing.	lienet kiikkunut	et liene kiikkunut
3rd sing.		kiikkunee	ei kiikkune	3rd sing.	lienee kiikkunut	ei liene kiikkunut
1st plur.		kiikkunemme	emme kiikkune	1st plur.	lienemme kiikkuneet	emme liene kiikkuneet
2nd plur.		kiikkunette	ette kiikkune	2nd plur.	lienette kiikkuneet	ette liene kiikkuneet
3rd plur.		kiikkunevat	eivät kiikkune	3rd plur.	lienevät kiikkuneet	eivät liene kiikkuneet
passive		kiikuttaneen	ei kiikuttane	passive	lienee kiikuttu	ei liene kiikuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kiikkua		present	kiikkuva	kiikuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiikkuakseni kiikkuaksemme 2nd kiikkuaksesi kiikkuaksenne 3rd kiikkuakseen kiikkuaksensa		past	kiikkunut	kiikuttu
2nd	inessive2	kiikkuessa	kiikuttaessa	agent4	kiikkuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiikkuessani kiikkuessamme 2nd kiikkuessasi kiikkuessanne 3rd kiikkuessaan kiikkuessansa		negative	kiikkumaton
	instructive	kiikkuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kiikkumassa	—
	elative	kiikkumasta	—
	illative	kiikkumaan	—
	adessive	kiikkumalla	—
	abessive	kiikkumatta	—
	instructive	kiikkuman	kiikuttaman
4th3	verbal noun	kiikkuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiikkumaisillani kiikkumaisillamme 2nd kiikkumaisillasi kiikkumaisillanne 3rd kiikkumaisillaan kiikkumaisillansa

Derived terms

• kiikku
• kiikunta
• kiikuttaa

 

compounds

• kiikkutuoli

 

Further reading

• “kiikkua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiːkːuɑ/, [ˈk̟iːkːuɑ̝]
• Rhymes: -iːkːuɑ
• Hyphenation^(key): kiik‧kua

Noun

kiikkua

1. partitive singular of kiikku

Anagrams

• kuikkia

Votic

Etymology

Borrowed from Finnish kiikkua or Estonian kiikuma.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈkiːkːuɑ̯/, [ˈkʲiːkːuɑ̯]
• Rhymes: -iːkːuɑ̯
• Hyphenation: kiik‧kua

Verb

kiikkua

1. (intransitive) to swing

Inflection

Conjugation of kiikkua (type II-1/kuttsua, kk-k gradation)
Indicative
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kiikun	en kiiku	1st singular	õõn kiikkunnu	en õõ kiikkunnu
2nd singular	kiikud	ed kiiku	2nd singular	õõd kiikkunnu	ed õõ kiikkunnu
3rd singular	kiikub	eb kiiku	3rd singular	on kiikkunnu	eb õõ kiikkunnu
1st plural	kiikummõ	emmä kiiku	1st plural	õõmmõ kiikkunnu	emmä õõ kiikkunnu
2nd plural	kiikuttõ	että kiiku	2nd plural	õõttõ kiikkunnu	että õõ kiikkunnu
3rd plural	kiikuta	eväd kiiku	3rd plural	õlla kiikuttu	eväd õõ kiikuttu
impersonal	kiikuta	eväd kiiku	impersonal	õlla kiikuttu	eväd õõ kiikuttu
Imperfect			Pluperfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kiikkuzin	en kiikkunnu	1st singular	õlin kiikkunnu	—
2nd singular	kiikkuzid	ed kiikkunnu	2nd singular	õlid kiikkunnu	—
3rd singular	kiikku	eb kiikkunnu	3rd singular	õli kiikkunnu	—
1st plural	kiikkuzimmõ	emmä kiikkunnu	1st plural	õlimmõ kiikkunnu	—
2nd plural	kiikkuzittõ	että kiikkunnu	2nd plural	õlittõ kiikkunnu	—
3rd plural	kiikutti	eväd kiikuttu	3rd plural	õlti kiikuttu	—
impersonal	kiikutti	eväd kiikuttu	impersonal	õlti kiikuttu	—
Conditional
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kiikkuizin	en kiikkuizʹ	1st singular	õllõizin kiikkunnu	en õllõizʹ kiikkunnu
2nd singular	kiikkuizid	ed kiikkuizʹ	2nd singular	õllõizid kiikkunnu	ed õllõizʹ kiikkunnu
3rd singular	kiikkuizʹ	eb kiikkuizʹ	3rd singular	õllõizʹ kiikkunnu	eb õllõizʹ kiikkunnu
1st plural	kiikkuizimmõ	emmä kiikkuizʹ	1st plural	õllõizimmõ kiikkunnu	emmä õllõizʹ kiikkunnu
2nd plural	kiikkuizittõ	että kiikkuizʹ	2nd plural	õllõizittõ kiikkunnu	että õllõizʹ kiikkunnu
3rd plural	kiikuttaizʹ	eväd kiikuttaizʹ	3rd plural	õltaizʹ kiikuttu	eväd õltaizʹ kiikuttu
impersonal	kiikuttaizʹ	eväd kiikuttaizʹ	impersonal	õltaizʹ kiikuttu	eväd õltaizʹ kiikuttu
Imperative
Present
	positive	negative
1st singular	—	—
2nd singular	kiiku	elä kiiku
3rd singular	kiikkugo1)	elko kiikkugo1)
1st plural	—	—
2nd plural	kiikkuga	elka kiikkuga
3rd plural	kiikkugod1)	—
impersonal	—	—
Nominal forms
Infinitives			Participles
				active	passive
1st		kiikkua	present	kiikkujõ2)	—
2nd	illative	kiikkuma	past	kiikkunnu	kiikuttu
	inessive	kiikkumõz	1) using la is more common 2) also used as the agent noun
	elative	kiikkumõssõ
	abessive	kiikkumõttõ

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “kiikkua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn