kielitaitoinen

Finnish

Etymology

kielitaito +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯liˌtɑi̯toi̯nen/, [ˈk̟ie̞̯liˌt̪ɑ̝i̯t̪o̞i̯ne̞n]
• Rhymes: -ɑitoinen
• Hyphenation^(key): kieli‧taitoi‧nen

Adjective

kielitaitoinen (comparative kielitaitoisempi, superlative kielitaitoisin)

1. having language skills, knowing a language (usually a specific language)

Declension

Inflection of kielitaitoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kielitaitoinen	kielitaitoiset
genitive		kielitaitoisen	kielitaitoisten kielitaitoisien
partitive		kielitaitoista	kielitaitoisia
illative		kielitaitoiseen	kielitaitoisiin
		singular	plural
nominative		kielitaitoinen	kielitaitoiset
accusative	nom.	kielitaitoinen	kielitaitoiset
	gen.	kielitaitoisen
genitive		kielitaitoisen	kielitaitoisten kielitaitoisien
partitive		kielitaitoista	kielitaitoisia
inessive		kielitaitoisessa	kielitaitoisissa
elative		kielitaitoisesta	kielitaitoisista
illative		kielitaitoiseen	kielitaitoisiin
adessive		kielitaitoisella	kielitaitoisilla
ablative		kielitaitoiselta	kielitaitoisilta
allative		kielitaitoiselle	kielitaitoisille
essive		kielitaitoisena	kielitaitoisina
translative		kielitaitoiseksi	kielitaitoisiksi
abessive		kielitaitoisetta	kielitaitoisitta
instructive		—	kielitaitoisin
comitative		—	kielitaitoisine

Possessive forms of kielitaitoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kielitaitoiseni kielitaitoiseni accusative nom. kielitaitoiseni kielitaitoiseni gen. kielitaitoiseni genitive kielitaitoiseni kielitaitoisteni kielitaitoisieni partitive kielitaitoistani kielitaitoisiani inessive kielitaitoisessani kielitaitoisissani elative kielitaitoisestani kielitaitoisistani illative kielitaitoiseeni kielitaitoisiini adessive kielitaitoisellani kielitaitoisillani ablative kielitaitoiseltani kielitaitoisiltani allative kielitaitoiselleni kielitaitoisilleni essive kielitaitoisenani kielitaitoisinani translative kielitaitoisekseni kielitaitoisikseni abessive kielitaitoisettani kielitaitoisittani instructive — — comitative — kielitaitoisineni second-person singular possessor singular plural nominative kielitaitoisesi kielitaitoisesi accusative nom. kielitaitoisesi kielitaitoisesi gen. kielitaitoisesi genitive kielitaitoisesi kielitaitoistesi kielitaitoisiesi partitive kielitaitoistasi kielitaitoisiasi inessive kielitaitoisessasi kielitaitoisissasi elative kielitaitoisestasi kielitaitoisistasi illative kielitaitoiseesi kielitaitoisiisi adessive kielitaitoisellasi kielitaitoisillasi ablative kielitaitoiseltasi kielitaitoisiltasi allative kielitaitoisellesi kielitaitoisillesi essive kielitaitoisenasi kielitaitoisinasi translative kielitaitoiseksesi kielitaitoisiksesi abessive kielitaitoisettasi kielitaitoisittasi instructive — — comitative — kielitaitoisinesi first-person plural possessor singular plural nominative kielitaitoisemme kielitaitoisemme accusative nom. kielitaitoisemme kielitaitoisemme gen. kielitaitoisemme genitive kielitaitoisemme kielitaitoistemme kielitaitoisiemme partitive kielitaitoistamme kielitaitoisiamme inessive kielitaitoisessamme kielitaitoisissamme elative kielitaitoisestamme kielitaitoisistamme illative kielitaitoiseemme kielitaitoisiimme adessive kielitaitoisellamme kielitaitoisillamme ablative kielitaitoiseltamme kielitaitoisiltamme allative kielitaitoisellemme kielitaitoisillemme essive kielitaitoisenamme kielitaitoisinamme translative kielitaitoiseksemme kielitaitoisiksemme abessive kielitaitoisettamme kielitaitoisittamme instructive — — comitative — kielitaitoisinemme second-person plural possessor singular plural nominative kielitaitoisenne kielitaitoisenne accusative nom. kielitaitoisenne kielitaitoisenne gen. kielitaitoisenne genitive kielitaitoisenne kielitaitoistenne kielitaitoisienne partitive kielitaitoistanne kielitaitoisianne inessive kielitaitoisessanne kielitaitoisissanne elative kielitaitoisestanne kielitaitoisistanne illative kielitaitoiseenne kielitaitoisiinne adessive kielitaitoisellanne kielitaitoisillanne ablative kielitaitoiseltanne kielitaitoisiltanne allative kielitaitoisellenne kielitaitoisillenne essive kielitaitoisenanne kielitaitoisinanne translative kielitaitoiseksenne kielitaitoisiksenne abessive kielitaitoisettanne kielitaitoisittanne instructive — — comitative — kielitaitoisinenne third-person possessor singular plural nominative kielitaitoisensa kielitaitoisensa accusative nom. kielitaitoisensa kielitaitoisensa gen. kielitaitoisensa genitive kielitaitoisensa kielitaitoistensa kielitaitoisiensa partitive kielitaitoistaan kielitaitoistansa kielitaitoisiaan kielitaitoisiansa inessive kielitaitoisessaan kielitaitoisessansa kielitaitoisissaan kielitaitoisissansa elative kielitaitoisestaan kielitaitoisestansa kielitaitoisistaan kielitaitoisistansa illative kielitaitoiseensa kielitaitoisiinsa adessive kielitaitoisellaan kielitaitoisellansa kielitaitoisillaan kielitaitoisillansa ablative kielitaitoiseltaan kielitaitoiseltansa kielitaitoisiltaan kielitaitoisiltansa allative kielitaitoiselleen kielitaitoisellensa kielitaitoisilleen kielitaitoisillensa essive kielitaitoisenaan kielitaitoisenansa kielitaitoisinaan kielitaitoisinansa translative kielitaitoisekseen kielitaitoiseksensa kielitaitoisikseen kielitaitoisiksensa abessive kielitaitoisettaan kielitaitoisettansa kielitaitoisittaan kielitaitoisittansa instructive — — comitative — kielitaitoisineen kielitaitoisinensa

Antonyms

• kielitaidoton

Further reading

• “kielitaitoinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02