kenopäinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

keno (slant) +‎ -päinen (headed) or kenopää +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkenoˌpæi̯nen/, [ˈk̟e̞no̞ˌpæi̯ne̞n]
  • Rhymes: -æinen
  • Hyphenation(key): keno‧päinen

Adjective

[edit]

kenopäinen

  1. keeping their head upright and slightly tilted backward
  2. (figuratively) haughty

Declension

[edit]
Inflection of kenopäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kenopäinen kenopäiset
genitive kenopäisen kenopäisten
kenopäisien
partitive kenopäistä kenopäisiä
illative kenopäiseen kenopäisiin
singular plural
nominative kenopäinen kenopäiset
accusative nom. kenopäinen kenopäiset
gen. kenopäisen
genitive kenopäisen kenopäisten
kenopäisien
partitive kenopäistä kenopäisiä
inessive kenopäisessä kenopäisissä
elative kenopäisestä kenopäisistä
illative kenopäiseen kenopäisiin
adessive kenopäisellä kenopäisillä
ablative kenopäiseltä kenopäisiltä
allative kenopäiselle kenopäisille
essive kenopäisenä kenopäisinä
translative kenopäiseksi kenopäisiksi
abessive kenopäisettä kenopäisittä
instructive kenopäisin
comitative kenopäisine
Possessive forms of kenopäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Further reading

[edit]