Jump to content

keitin

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkei̯tin/, [ˈk̟e̞i̯t̪in]
  • Rhymes: -eitin
  • Hyphenation(key): kei‧tin

Etymology 1

[edit]

keittää (to cook; brew (drinks)) +‎ -in. Coined by Finnish author and priest Antero Warelius.

Noun

[edit]

keitin

  1. an appliance or utensil for cooking food or brewing drinks (with heat); cooker, etc.
    1. Ellipsis of kahvinkeitin (coffee machine, coffeemaker).
    2. Ellipsis of vedenkeitin (electric kettle).
    3. portable stove
  2. (as modifier in compounds) cooking
  3. digester (in process industry, a vessel in which chemical or biological reactions are carried out in elevated temperature)
Declension
[edit]
Inflection of keitin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative keitin keittimet
genitive keittimen keittimien
keitinten
partitive keitintä keittimiä
illative keittimeen keittimiin
singular plural
nominative keitin keittimet
accusative nom. keitin keittimet
gen. keittimen
genitive keittimen keittimien
keitinten
partitive keitintä keittimiä
inessive keittimessä keittimissä
elative keittimestä keittimistä
illative keittimeen keittimiin
adessive keittimellä keittimillä
ablative keittimeltä keittimiltä
allative keittimelle keittimille
essive keittimenä keittiminä
translative keittimeksi keittimiksi
abessive keittimettä keittimittä
instructive keittimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keitin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative keittimeni keittimeni
accusative nom. keittimeni keittimeni
gen. keittimeni
genitive keittimeni keittimieni
keitinteni
partitive keitintäni keittimiäni
inessive keittimessäni keittimissäni
elative keittimestäni keittimistäni
illative keittimeeni keittimiini
adessive keittimelläni keittimilläni
ablative keittimeltäni keittimiltäni
allative keittimelleni keittimilleni
essive keittimenäni keittiminäni
translative keittimekseni keittimikseni
abessive keittimettäni keittimittäni
instructive
comitative keittimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative keittimesi keittimesi
accusative nom. keittimesi keittimesi
gen. keittimesi
genitive keittimesi keittimiesi
keitintesi
partitive keitintäsi keittimiäsi
inessive keittimessäsi keittimissäsi
elative keittimestäsi keittimistäsi
illative keittimeesi keittimiisi
adessive keittimelläsi keittimilläsi
ablative keittimeltäsi keittimiltäsi
allative keittimellesi keittimillesi
essive keittimenäsi keittiminäsi
translative keittimeksesi keittimiksesi
abessive keittimettäsi keittimittäsi
instructive
comitative keittiminesi
Derived terms
[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Etymology 2

[edit]

Verb

[edit]

keitin

  1. first-person singular past indicative of keittää

Anagrams

[edit]