keikka

Finnish

Etymology

Back-formation from keikkua; the word originally referred to a swaying or rocking object. It is uncertain how the modern meaning developed, but the similar sounding English gig may have had an influence.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯kːɑ/, [ˈk̟e̞i̯kːɑ̝]
• Rhymes: -eikːɑ
• Hyphenation^(key): keik‧ka

Noun

keikka

1. gig (performing engagement by a musical group)
2. (colloquial) gig (temporary job)
3. (colloquial) job, task
4. (colloquial) heist

Declension

Inflection of keikka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)
nominative		keikka	keikat
genitive		keikan	keikkojen
partitive		keikkaa	keikkoja
illative		keikkaan	keikkoihin
		singular	plural
nominative		keikka	keikat
accusative	nom.	keikka	keikat
	gen.	keikan
genitive		keikan	keikkojen keikkain rare
partitive		keikkaa	keikkoja
inessive		keikassa	keikoissa
elative		keikasta	keikoista
illative		keikkaan	keikkoihin
adessive		keikalla	keikoilla
ablative		keikalta	keikoilta
allative		keikalle	keikoille
essive		keikkana	keikkoina
translative		keikaksi	keikoiksi
abessive		keikatta	keikoitta
instructive		—	keikoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of keikka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative keikkani keikkani accusative nom. keikkani keikkani gen. keikkani genitive keikkani keikkojeni keikkaini rare partitive keikkaani keikkojani inessive keikassani keikoissani elative keikastani keikoistani illative keikkaani keikkoihini adessive keikallani keikoillani ablative keikaltani keikoiltani allative keikalleni keikoilleni essive keikkanani keikkoinani translative keikakseni keikoikseni abessive keikattani keikoittani instructive — — comitative — keikkoineni second-person singular possessor singular plural nominative keikkasi keikkasi accusative nom. keikkasi keikkasi gen. keikkasi genitive keikkasi keikkojesi keikkaisi rare partitive keikkaasi keikkojasi inessive keikassasi keikoissasi elative keikastasi keikoistasi illative keikkaasi keikkoihisi adessive keikallasi keikoillasi ablative keikaltasi keikoiltasi allative keikallesi keikoillesi essive keikkanasi keikkoinasi translative keikaksesi keikoiksesi abessive keikattasi keikoittasi instructive — — comitative — keikkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative keikkamme keikkamme accusative nom. keikkamme keikkamme gen. keikkamme genitive keikkamme keikkojemme keikkaimme rare partitive keikkaamme keikkojamme inessive keikassamme keikoissamme elative keikastamme keikoistamme illative keikkaamme keikkoihimme adessive keikallamme keikoillamme ablative keikaltamme keikoiltamme allative keikallemme keikoillemme essive keikkanamme keikkoinamme translative keikaksemme keikoiksemme abessive keikattamme keikoittamme instructive — — comitative — keikkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative keikkanne keikkanne accusative nom. keikkanne keikkanne gen. keikkanne genitive keikkanne keikkojenne keikkainne rare partitive keikkaanne keikkojanne inessive keikassanne keikoissanne elative keikastanne keikoistanne illative keikkaanne keikkoihinne adessive keikallanne keikoillanne ablative keikaltanne keikoiltanne allative keikallenne keikoillenne essive keikkananne keikkoinanne translative keikaksenne keikoiksenne abessive keikattanne keikoittanne instructive — — comitative — keikkoinenne third-person possessor singular plural nominative keikkansa keikkansa accusative nom. keikkansa keikkansa gen. keikkansa genitive keikkansa keikkojensa keikkainsa rare partitive keikkaansa keikkojaan keikkojansa inessive keikassaan keikassansa keikoissaan keikoissansa elative keikastaan keikastansa keikoistaan keikoistansa illative keikkaansa keikkoihinsa adessive keikallaan keikallansa keikoillaan keikoillansa ablative keikaltaan keikaltansa keikoiltaan keikoiltansa allative keikalleen keikallensa keikoilleen keikoillensa essive keikkanaan keikkanansa keikkoinaan keikkoinansa translative keikakseen keikaksensa keikoikseen keikoiksensa abessive keikattaan keikattansa keikoittaan keikoittansa instructive — — comitative — keikkoineen keikkoinensa

Derived terms

• keikari
• keikkailla

compounds

• hepsankeikka
• keikkabussi
• keikkabändi
• keikkalaulaja
• keikkalääkäri
• keikkamatka
• keikkamuusikko
• keikkatyö
• keikkatyöläinen
• kuperkeikka
• kuutamokeikka
• ravintolakeikka

Further reading

• “keikka”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• kiekka

Swedish

Noun

keikka c

1. (Finland, colloquial, music) gig

   Synonym: gig

Declension

Declension of keikka

		nominative	genitive
singular	indefinite	keikka	keikkas
	definite	keikkan	keikkans
plural	indefinite	keikkor	keikkors
	definite	keikkorna	keikkornas