kauhallinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kauha +‎ -llinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkɑu̯hɑlːinen/, [ˈkɑ̝u̯ɦɑ̝lˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): kau‧hal‧li‧nen

Noun

[edit]

kauhallinen

  1. scoopful, ladleful

Declension

[edit]
Inflection of kauhallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kauhallinen kauhalliset
genitive kauhallisen kauhallisten
kauhallisien
partitive kauhallista kauhallisia
illative kauhalliseen kauhallisiin
singular plural
nominative kauhallinen kauhalliset
accusative nom. kauhallinen kauhalliset
gen. kauhallisen
genitive kauhallisen kauhallisten
kauhallisien
partitive kauhallista kauhallisia
inessive kauhallisessa kauhallisissa
elative kauhallisesta kauhallisista
illative kauhalliseen kauhallisiin
adessive kauhallisella kauhallisilla
ablative kauhalliselta kauhallisilta
allative kauhalliselle kauhallisille
essive kauhallisena kauhallisina
translative kauhalliseksi kauhallisiksi
abessive kauhallisetta kauhallisitta
instructive kauhallisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kauhallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Further reading

[edit]