kaavi

See also: Kaavi

Finnish

Verb

kaavi

1. inflection of kaapia:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• kaiva, kivaa, vikaa

Ingrian

Kaavi.

Etymology

Cognates include Finnish kaavi and Veps kavi.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑːʋi/, [ˈkɑːʋʲ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑːʋi/, [ˈkɑːʋi]
• Rhymes: -ɑːʋʲ, -ɑːʋi
• Hyphenation: kaa‧vi

Noun

kaavi

1. ladle

Declension

Declension of kaavi (type 5/vahti, no gradation)
	singular	plural
nominative	kaavi	kaavit
genitive	kaavin	kaaviin, kaaviloin
partitive	kaavia	kaavija, kaaviloja
illative	kaavii	kaavii, kaaviloihe
inessive	kaaviis	kaaviis, kaavilois
elative	kaavist	kaaviist, kaaviloist
allative	kaaville	kaaviille, kaaviloille
adessive	kaaviil	kaaviil, kaaviloil
ablative	kaavilt	kaaviilt, kaaviloilt
translative	kaaviks	kaaviiks, kaaviloiks
essive	kaavinna, kaaviin	kaaviinna, kaaviloinna, kaaviin, kaaviloin
exessive1)	kaavint	kaaviint, kaaviloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• patalusikka

Derived terms

• vesikaavi

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 149