jyllätä

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

jylläämässä

—

elative

jylläämästä

—

illative

jylläämään

—

adessive

jylläämällä

—

abessive

jylläämättä

—

instructive

jylläämän

jyllättämän

4th³

verbal noun

jyllääminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	jylläämäisilläni	jylläämäisillämme
2nd	jylläämäisilläsi	jylläämäisillänne
3rd	jylläämäisillään jylläämäisillänsä

Ingrian

Etymology

Of onomatopoeic origins. Cognate with Finnish jyllätä.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈjylːætæ/, [ˈjylʲːət]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈjylːætæ/, [ˈjylːæd̥æ]
Rhymes: -ylːæt, -ylːætæ
Hyphenation: jyl‧lä‧tä

Verb

jyllätä

(intransitive) to speak with a rumbling voice

Conjugation

Conjugation of jyllätä (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	jyllään	en jyllää	1st singular	oon jyllänt, oon jyllännyt	en oo jyllänt, en oo jyllännyt
2nd singular	jylläät	et jyllää	2nd singular	oot jyllänt, oot jyllännyt	et oo jyllänt, et oo jyllännyt
3rd singular	jylläjää	ei jyllää	3rd singular	ono jyllänt, ono jyllännyt	ei oo jyllänt, ei oo jyllännyt
1st plural	jylläämmä	emmä jyllää	1st plural	oomma jyllänneet	emmä oo jyllänneet
2nd plural	jylläättä	että jyllää	2nd plural	ootta jyllänneet	että oo jyllänneet
3rd plural	jylläjäät¹⁾, jylläävät²⁾, jyllätää	evät jyllää, ei jyllätä	3rd plural	ovat jyllänneet	evät oo jyllänneet, ei oo jyllätty
impersonal	jyllätää	ei jyllätä	impersonal	ono jyllätty	ei oo jyllätty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	jylläisin	en jyllänt, en jyllännyt	1st singular	olin jyllänt, olin jyllännyt	en olt jyllänt, en olt jyllännyt
2nd singular	jylläisit, jylläist¹⁾	et jyllänt, et jyllännyt	2nd singular	olit jyllänt, olit jyllännyt	et olt jyllänt, et olt jyllännyt
3rd singular	jylläis	ei jyllänt, ei jyllännyt	3rd singular	oli jyllänt, oli jyllännyt	ei olt jyllänt, ei olt jyllännyt
1st plural	jylläisimmä	emmä jyllänneet	1st plural	olimma jyllänneet	emmä olleet jyllänneet
2nd plural	jylläisittä	että jyllänneet	2nd plural	olitta jyllänneet	että olleet jyllänneet
3rd plural	jylläisiit¹⁾, jylläisivät²⁾, jyllättii	evät jyllänneet, ei jyllätty	3rd plural	olivat jyllänneet	evät olleet jyllänneet, ei olt jyllätty
impersonal	jyllättii	ei jyllätty	impersonal	oli jyllätty	ei olt jyllätty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	jylläjäisin	en jylläjäis	1st singular	olisin jyllänt, olisin jyllännyt	en olis jyllänt, en olis jyllännyt
2nd singular	jylläjäisit, jylläjäist¹⁾	et jylläjäis	2nd singular	olisit jyllänt, olisit jyllännyt	et olis jyllänt, et olis jyllännyt
3rd singular	jylläjäis	ei jylläjäis	3rd singular	olis jyllänt, olis jyllännyt	ei olis jyllänt, ei olis jyllännyt
1st plural	jylläjäisimmä	emmä jylläjäis	1st plural	olisimma jyllänneet	emmä olis jyllänneet
2nd plural	jylläjäisittä	että jylläjäis	2nd plural	olisitta jyllänneet	että olis jyllänneet
3rd plural	jylläjäisiit¹⁾, jylläjäisivät²⁾, jyllättäis	evät jylläjäis, ei jyllättäis	3rd plural	olisivat jyllänneet	evät olis jyllänneet, ei olis jyllätty
impersonal	jyllättäis	ei jyllättäis	impersonal	olis jyllätty	ei olis jyllätty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	jyllää	elä jyllää	2nd singular	oo jyllänt, oo jyllännyt	elä oo jyllänt, elä oo jyllännyt
3rd singular	jyllätköö	elköö jyllätkö	3rd singular	olkoo jyllänt, olkoo jyllännyt	elköö olko jyllänt, elköö olko jyllännyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	jyllätkää	elkää jyllätkö	2nd plural	olkaa jyllänneet	elkää olko jyllänneet
3rd plural	jyllätkööt	elkööt jyllätkö, elköö jyllättäkö	3rd plural	olkoot jyllänneet	elkööt olko jyllänneet, elköö olko jyllätty
impersonal	jyllättäkköö	elköö jyllättäkö	impersonal	olkoo jyllätty	elköö olko jyllätty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	jyllännen	en jyllänne
2nd singular	jyllännet	et jyllänne
3rd singular	jyllännöö	ei jyllänne
1st plural	jyllännemmä	emmä jyllänne
2nd plural	jyllännettä	että jyllänne
3rd plural	jyllännööt	evät jyllänne, ei jyllättäne
impersonal	jyllättännöö	ei jyllättäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		jyllätä	present	jylläävä	jyllättävä
2nd	inessive	jyllätees	past	jyllänt, jyllännyt	jyllätty
2nd	instructive	jylläten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (jyllätkää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	jylläämää
	inessive	jylläämääs
	elative	jylläämäst
	abessive	jylläämätä
4th	nominative	jylläämiin
	partitive	jylläämistä, jylläämist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 112

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Further reading

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References