jarrutella

Finnish

Etymology

jarruttaa +‎ -ella

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjɑrːutelːɑˣ/, [ˈjɑ̝rːuˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Hyphenation^(key): jar‧ru‧tel‧la

Verb

jarrutella

1. frequentative of jarruttaa (“to brake”)
2. (figuratively) to hold back, to hesitate

Conjugation

Inflection of jarrutella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jarruttelen	en jarruttele	1st sing.	olen jarrutellut	en ole jarrutellut
2nd sing.		jarruttelet	et jarruttele	2nd sing.	olet jarrutellut	et ole jarrutellut
3rd sing.		jarruttelee	ei jarruttele	3rd sing.	on jarrutellut	ei ole jarrutellut
1st plur.		jarruttelemme	emme jarruttele	1st plur.	olemme jarrutelleet	emme ole jarrutelleet
2nd plur.		jarruttelette	ette jarruttele	2nd plur.	olette jarrutelleet	ette ole jarrutelleet
3rd plur.		jarruttelevat	eivät jarruttele	3rd plur.	ovat jarrutelleet	eivät ole jarrutelleet
passive		jarrutellaan	ei jarrutella	passive	on jarruteltu	ei ole jarruteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jarruttelin	en jarrutellut	1st sing.	olin jarrutellut	en ollut jarrutellut
2nd sing.		jarruttelit	et jarrutellut	2nd sing.	olit jarrutellut	et ollut jarrutellut
3rd sing.		jarrutteli	ei jarrutellut	3rd sing.	oli jarrutellut	ei ollut jarrutellut
1st plur.		jarruttelimme	emme jarrutelleet	1st plur.	olimme jarrutelleet	emme olleet jarrutelleet
2nd plur.		jarruttelitte	ette jarrutelleet	2nd plur.	olitte jarrutelleet	ette olleet jarrutelleet
3rd plur.		jarruttelivat	eivät jarrutelleet	3rd plur.	olivat jarrutelleet	eivät olleet jarrutelleet
passive		jarruteltiin	ei jarruteltu	passive	oli jarruteltu	ei ollut jarruteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jarruttelisin	en jarruttelisi	1st sing.	olisin jarrutellut	en olisi jarrutellut
2nd sing.		jarruttelisit	et jarruttelisi	2nd sing.	olisit jarrutellut	et olisi jarrutellut
3rd sing.		jarruttelisi	ei jarruttelisi	3rd sing.	olisi jarrutellut	ei olisi jarrutellut
1st plur.		jarruttelisimme	emme jarruttelisi	1st plur.	olisimme jarrutelleet	emme olisi jarrutelleet
2nd plur.		jarruttelisitte	ette jarruttelisi	2nd plur.	olisitte jarrutelleet	ette olisi jarrutelleet
3rd plur.		jarruttelisivat	eivät jarruttelisi	3rd plur.	olisivat jarrutelleet	eivät olisi jarrutelleet
passive		jarruteltaisiin	ei jarruteltaisi	passive	olisi jarruteltu	ei olisi jarruteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		jarruttele	älä jarruttele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		jarrutelkoon	älköön jarrutelko	3rd sing.	olkoon jarrutellut	älköön olko jarrutellut
1st plur.		jarrutelkaamme	älkäämme jarrutelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		jarrutelkaa	älkää jarrutelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		jarrutelkoot	älkööt jarrutelko	3rd plur.	olkoot jarrutelleet	älkööt olko jarrutelleet
passive		jarruteltakoon	älköön jarruteltako	passive	olkoon jarruteltu	älköön olko jarruteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jarrutellen	en jarrutelle	1st sing.	lienen jarrutellut	en liene jarrutellut
2nd sing.		jarrutellet	et jarrutelle	2nd sing.	lienet jarrutellut	et liene jarrutellut
3rd sing.		jarrutellee	ei jarrutelle	3rd sing.	lienee jarrutellut	ei liene jarrutellut
1st plur.		jarrutellemme	emme jarrutelle	1st plur.	lienemme jarrutelleet	emme liene jarrutelleet
2nd plur.		jarrutellette	ette jarrutelle	2nd plur.	lienette jarrutelleet	ette liene jarrutelleet
3rd plur.		jarrutellevat	eivät jarrutelle	3rd plur.	lienevät jarrutelleet	eivät liene jarrutelleet
passive		jarruteltaneen	ei jarruteltane	passive	lienee jarruteltu	ei liene jarruteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		jarrutella		present	jarrutteleva	jarruteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st jarrutellakseni jarrutellaksemme 2nd jarrutellaksesi jarrutellaksenne 3rd jarrutellakseen jarrutellaksensa		past	jarrutellut	jarruteltu
2nd	inessive2	jarrutellessa	jarruteltaessa	agent4	jarruttelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st jarrutellessani jarrutellessamme 2nd jarrutellessasi jarrutellessanne 3rd jarrutellessaan jarrutellessansa		negative	jarruttelematon
	instructive	jarrutellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	jarruttelemassa	—
	elative	jarruttelemasta	—
	illative	jarruttelemaan	—
	adessive	jarruttelemalla	—
	abessive	jarruttelematta	—
	instructive	jarrutteleman	jarruteltaman
4th3	verbal noun	jarrutteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st jarruttelemaisillani jarruttelemaisillamme 2nd jarruttelemaisillasi jarruttelemaisillanne 3rd jarruttelemaisillaan jarruttelemaisillansa

Derived terms

• jarruttelu