Jump to content

jarruttelu

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

jarrutella +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈjɑrːutːelu/, [ˈjɑ̝rːut̪̚ˌt̪e̞lu]
  • Rhymes: -elu
  • Hyphenation(key): jar‧rut‧te‧lu

Noun

[edit]

jarruttelu

  1. braking (repeatedly)

Declension

[edit]
Inflection of jarruttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative jarruttelu jarruttelut
genitive jarruttelun jarruttelujen
jarrutteluiden
jarrutteluitten
partitive jarruttelua jarrutteluja
jarrutteluita
illative jarrutteluun jarrutteluihin
singular plural
nominative jarruttelu jarruttelut
accusative nom. jarruttelu jarruttelut
gen. jarruttelun
genitive jarruttelun jarruttelujen
jarrutteluiden
jarrutteluitten
partitive jarruttelua jarrutteluja
jarrutteluita
inessive jarruttelussa jarrutteluissa
elative jarruttelusta jarrutteluista
illative jarrutteluun jarrutteluihin
adessive jarruttelulla jarrutteluilla
ablative jarruttelulta jarrutteluilta
allative jarruttelulle jarrutteluille
essive jarrutteluna jarrutteluina
translative jarrutteluksi jarrutteluiksi
abessive jarruttelutta jarrutteluitta
instructive jarrutteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of jarruttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)