Jump to content

itsenäinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

itse (self) +‎ -näinen. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot in 1836.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈitsenæi̯nen/, [ˈits̠e̞ˌnæi̯ne̞n]
  • Rhymes: -æinen
  • Hyphenation(key): it‧se‧näi‧nen

Adjective

[edit]

itsenäinen (comparative itsenäisempi, superlative itsenäisin)

  1. independent (not contingent or depending on something else; free; (of a state) sovereign)

Declension

[edit]
Inflection of itsenäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative itsenäinen itsenäiset
genitive itsenäisen itsenäisten
itsenäisien
partitive itsenäistä itsenäisiä
illative itsenäiseen itsenäisiin
singular plural
nominative itsenäinen itsenäiset
accusative nom. itsenäinen itsenäiset
gen. itsenäisen
genitive itsenäisen itsenäisten
itsenäisien
partitive itsenäistä itsenäisiä
inessive itsenäisessä itsenäisissä
elative itsenäisestä itsenäisistä
illative itsenäiseen itsenäisiin
adessive itsenäisellä itsenäisillä
ablative itsenäiseltä itsenäisiltä
allative itsenäiselle itsenäisille
essive itsenäisenä itsenäisinä
translative itsenäiseksi itsenäisiksi
abessive itsenäisettä itsenäisittä
instructive itsenäisin
comitative itsenäisine
Possessive forms of itsenäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]