isoloitua

Finnish

Etymology 1

From isoloida +‎ -tua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈisoloi̯tuɑˣ/, [ˈis̠o̞ˌlo̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Hyphenation^(key): iso‧loi‧tua

Verb

isoloitua

1. (intransitive) To become isolated.

Conjugation

Inflection of isoloitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		isoloidun	en isoloidu	1st sing.	olen isoloitunut	en ole isoloitunut
2nd sing.		isoloidut	et isoloidu	2nd sing.	olet isoloitunut	et ole isoloitunut
3rd sing.		isoloituu	ei isoloidu	3rd sing.	on isoloitunut	ei ole isoloitunut
1st plur.		isoloidumme	emme isoloidu	1st plur.	olemme isoloituneet	emme ole isoloituneet
2nd plur.		isoloidutte	ette isoloidu	2nd plur.	olette isoloituneet	ette ole isoloituneet
3rd plur.		isoloituvat	eivät isoloidu	3rd plur.	ovat isoloituneet	eivät ole isoloituneet
passive		isoloidutaan	ei isoloiduta	passive	on isoloiduttu	ei ole isoloiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		isoloiduin	en isoloitunut	1st sing.	olin isoloitunut	en ollut isoloitunut
2nd sing.		isoloiduit	et isoloitunut	2nd sing.	olit isoloitunut	et ollut isoloitunut
3rd sing.		isoloitui	ei isoloitunut	3rd sing.	oli isoloitunut	ei ollut isoloitunut
1st plur.		isoloiduimme	emme isoloituneet	1st plur.	olimme isoloituneet	emme olleet isoloituneet
2nd plur.		isoloiduitte	ette isoloituneet	2nd plur.	olitte isoloituneet	ette olleet isoloituneet
3rd plur.		isoloituivat	eivät isoloituneet	3rd plur.	olivat isoloituneet	eivät olleet isoloituneet
passive		isoloiduttiin	ei isoloiduttu	passive	oli isoloiduttu	ei ollut isoloiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		isoloituisin	en isoloituisi	1st sing.	olisin isoloitunut	en olisi isoloitunut
2nd sing.		isoloituisit	et isoloituisi	2nd sing.	olisit isoloitunut	et olisi isoloitunut
3rd sing.		isoloituisi	ei isoloituisi	3rd sing.	olisi isoloitunut	ei olisi isoloitunut
1st plur.		isoloituisimme	emme isoloituisi	1st plur.	olisimme isoloituneet	emme olisi isoloituneet
2nd plur.		isoloituisitte	ette isoloituisi	2nd plur.	olisitte isoloituneet	ette olisi isoloituneet
3rd plur.		isoloituisivat	eivät isoloituisi	3rd plur.	olisivat isoloituneet	eivät olisi isoloituneet
passive		isoloiduttaisiin	ei isoloiduttaisi	passive	olisi isoloiduttu	ei olisi isoloiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		isoloidu	älä isoloidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		isoloitukoon	älköön isoloituko	3rd sing.	olkoon isoloitunut	älköön olko isoloitunut
1st plur.		isoloitukaamme	älkäämme isoloituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		isoloitukaa	älkää isoloituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		isoloitukoot	älkööt isoloituko	3rd plur.	olkoot isoloituneet	älkööt olko isoloituneet
passive		isoloiduttakoon	älköön isoloiduttako	passive	olkoon isoloiduttu	älköön olko isoloiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		isoloitunen	en isoloitune	1st sing.	lienen isoloitunut	en liene isoloitunut
2nd sing.		isoloitunet	et isoloitune	2nd sing.	lienet isoloitunut	et liene isoloitunut
3rd sing.		isoloitunee	ei isoloitune	3rd sing.	lienee isoloitunut	ei liene isoloitunut
1st plur.		isoloitunemme	emme isoloitune	1st plur.	lienemme isoloituneet	emme liene isoloituneet
2nd plur.		isoloitunette	ette isoloitune	2nd plur.	lienette isoloituneet	ette liene isoloituneet
3rd plur.		isoloitunevat	eivät isoloitune	3rd plur.	lienevät isoloituneet	eivät liene isoloituneet
passive		isoloiduttaneen	ei isoloiduttane	passive	lienee isoloiduttu	ei liene isoloiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		isoloitua		present	isoloituva	isoloiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st isoloituakseni isoloituaksemme 2nd isoloituaksesi isoloituaksenne 3rd isoloituakseen isoloituaksensa		past	isoloitunut	isoloiduttu
2nd	inessive2	isoloituessa	isoloiduttaessa	agent4	isoloituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st isoloituessani isoloituessamme 2nd isoloituessasi isoloituessanne 3rd isoloituessaan isoloituessansa		negative	isoloitumaton
	instructive	isoloituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	isoloitumassa	—
	elative	isoloitumasta	—
	illative	isoloitumaan	—
	adessive	isoloitumalla	—
	abessive	isoloitumatta	—
	instructive	isoloituman	isoloiduttaman
4th3	verbal noun	isoloituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st isoloitumaisillani isoloitumaisillamme 2nd isoloitumaisillasi isoloitumaisillanne 3rd isoloitumaisillaan isoloitumaisillansa

Synonyms

• eristyä

See also

• (to isolate oneself): eristäytyä

Further reading

• “isoloitua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈisoloi̯tuɑ/, [ˈis̠o̞ˌlo̞i̯t̪uɑ̝]
• Rhymes: -oituɑ
• Hyphenation^(key): iso‧loi‧tua

Verb

isoloitua

1. partitive singular of isoloitu