irvailla

Finnish

Etymology

irva- +‎ -illa, from dialectal irvata, which is related to irviä.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈirʋɑi̯lːɑˣ/, [ˈirʋɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -irʋɑilːɑ
• Hyphenation^(key): ir‧vail‧la

Verb

irvailla

1. (intransitive) to make fun of, to poke fun at [with allative or partitive]

Conjugation

Inflection of irvailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irvailen	en irvaile	1st sing.	olen irvaillut	en ole irvaillut
2nd sing.		irvailet	et irvaile	2nd sing.	olet irvaillut	et ole irvaillut
3rd sing.		irvailee	ei irvaile	3rd sing.	on irvaillut	ei ole irvaillut
1st plur.		irvailemme	emme irvaile	1st plur.	olemme irvailleet	emme ole irvailleet
2nd plur.		irvailette	ette irvaile	2nd plur.	olette irvailleet	ette ole irvailleet
3rd plur.		irvailevat	eivät irvaile	3rd plur.	ovat irvailleet	eivät ole irvailleet
passive		irvaillaan	ei irvailla	passive	on irvailtu	ei ole irvailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irvailin	en irvaillut	1st sing.	olin irvaillut	en ollut irvaillut
2nd sing.		irvailit	et irvaillut	2nd sing.	olit irvaillut	et ollut irvaillut
3rd sing.		irvaili	ei irvaillut	3rd sing.	oli irvaillut	ei ollut irvaillut
1st plur.		irvailimme	emme irvailleet	1st plur.	olimme irvailleet	emme olleet irvailleet
2nd plur.		irvailitte	ette irvailleet	2nd plur.	olitte irvailleet	ette olleet irvailleet
3rd plur.		irvailivat	eivät irvailleet	3rd plur.	olivat irvailleet	eivät olleet irvailleet
passive		irvailtiin	ei irvailtu	passive	oli irvailtu	ei ollut irvailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irvailisin	en irvailisi	1st sing.	olisin irvaillut	en olisi irvaillut
2nd sing.		irvailisit	et irvailisi	2nd sing.	olisit irvaillut	et olisi irvaillut
3rd sing.		irvailisi	ei irvailisi	3rd sing.	olisi irvaillut	ei olisi irvaillut
1st plur.		irvailisimme	emme irvailisi	1st plur.	olisimme irvailleet	emme olisi irvailleet
2nd plur.		irvailisitte	ette irvailisi	2nd plur.	olisitte irvailleet	ette olisi irvailleet
3rd plur.		irvailisivat	eivät irvailisi	3rd plur.	olisivat irvailleet	eivät olisi irvailleet
passive		irvailtaisiin	ei irvailtaisi	passive	olisi irvailtu	ei olisi irvailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		irvaile	älä irvaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		irvailkoon	älköön irvailko	3rd sing.	olkoon irvaillut	älköön olko irvaillut
1st plur.		irvailkaamme	älkäämme irvailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		irvailkaa	älkää irvailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		irvailkoot	älkööt irvailko	3rd plur.	olkoot irvailleet	älkööt olko irvailleet
passive		irvailtakoon	älköön irvailtako	passive	olkoon irvailtu	älköön olko irvailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irvaillen	en irvaille	1st sing.	lienen irvaillut	en liene irvaillut
2nd sing.		irvaillet	et irvaille	2nd sing.	lienet irvaillut	et liene irvaillut
3rd sing.		irvaillee	ei irvaille	3rd sing.	lienee irvaillut	ei liene irvaillut
1st plur.		irvaillemme	emme irvaille	1st plur.	lienemme irvailleet	emme liene irvailleet
2nd plur.		irvaillette	ette irvaille	2nd plur.	lienette irvailleet	ette liene irvailleet
3rd plur.		irvaillevat	eivät irvaille	3rd plur.	lienevät irvailleet	eivät liene irvailleet
passive		irvailtaneen	ei irvailtane	passive	lienee irvailtu	ei liene irvailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		irvailla		present	irvaileva	irvailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st irvaillakseni irvaillaksemme 2nd irvaillaksesi irvaillaksenne 3rd irvaillakseen irvaillaksensa		past	irvaillut	irvailtu
2nd	inessive2	irvaillessa	irvailtaessa	agent4	irvailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st irvaillessani irvaillessamme 2nd irvaillessasi irvaillessanne 3rd irvaillessaan irvaillessansa		negative	irvailematon
	instructive	irvaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	irvailemassa	—
	elative	irvailemasta	—
	illative	irvailemaan	—
	adessive	irvailemalla	—
	abessive	irvailematta	—
	instructive	irvaileman	irvailtaman
4th3	verbal noun	irvaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st irvailemaisillani irvailemaisillamme 2nd irvailemaisillasi irvailemaisillanne 3rd irvailemaisillaan irvailemaisillansa

Derived terms

• irvailu

 

Further reading

• “irvailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02