irtaantua

Finnish

Etymology

irta- +‎ -antua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈirtɑːntuɑˣ/, [ˈirt̪ɑ̝ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): ir‧taan‧tua

Verb

irtaantua

1. (intransitive) Synonym of irtautua

Conjugation

Inflection of irtaantua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irtaannun	en irtaannu	1st sing.	olen irtaantunut	en ole irtaantunut
2nd sing.		irtaannut	et irtaannu	2nd sing.	olet irtaantunut	et ole irtaantunut
3rd sing.		irtaantuu	ei irtaannu	3rd sing.	on irtaantunut	ei ole irtaantunut
1st plur.		irtaannumme	emme irtaannu	1st plur.	olemme irtaantuneet	emme ole irtaantuneet
2nd plur.		irtaannutte	ette irtaannu	2nd plur.	olette irtaantuneet	ette ole irtaantuneet
3rd plur.		irtaantuvat	eivät irtaannu	3rd plur.	ovat irtaantuneet	eivät ole irtaantuneet
passive		irtaannutaan	ei irtaannuta	passive	on irtaannuttu	ei ole irtaannuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irtaannuin	en irtaantunut	1st sing.	olin irtaantunut	en ollut irtaantunut
2nd sing.		irtaannuit	et irtaantunut	2nd sing.	olit irtaantunut	et ollut irtaantunut
3rd sing.		irtaantui	ei irtaantunut	3rd sing.	oli irtaantunut	ei ollut irtaantunut
1st plur.		irtaannuimme	emme irtaantuneet	1st plur.	olimme irtaantuneet	emme olleet irtaantuneet
2nd plur.		irtaannuitte	ette irtaantuneet	2nd plur.	olitte irtaantuneet	ette olleet irtaantuneet
3rd plur.		irtaantuivat	eivät irtaantuneet	3rd plur.	olivat irtaantuneet	eivät olleet irtaantuneet
passive		irtaannuttiin	ei irtaannuttu	passive	oli irtaannuttu	ei ollut irtaannuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irtaantuisin	en irtaantuisi	1st sing.	olisin irtaantunut	en olisi irtaantunut
2nd sing.		irtaantuisit	et irtaantuisi	2nd sing.	olisit irtaantunut	et olisi irtaantunut
3rd sing.		irtaantuisi	ei irtaantuisi	3rd sing.	olisi irtaantunut	ei olisi irtaantunut
1st plur.		irtaantuisimme	emme irtaantuisi	1st plur.	olisimme irtaantuneet	emme olisi irtaantuneet
2nd plur.		irtaantuisitte	ette irtaantuisi	2nd plur.	olisitte irtaantuneet	ette olisi irtaantuneet
3rd plur.		irtaantuisivat	eivät irtaantuisi	3rd plur.	olisivat irtaantuneet	eivät olisi irtaantuneet
passive		irtaannuttaisiin	ei irtaannuttaisi	passive	olisi irtaannuttu	ei olisi irtaannuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		irtaannu	älä irtaannu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		irtaantukoon	älköön irtaantuko	3rd sing.	olkoon irtaantunut	älköön olko irtaantunut
1st plur.		irtaantukaamme	älkäämme irtaantuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		irtaantukaa	älkää irtaantuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		irtaantukoot	älkööt irtaantuko	3rd plur.	olkoot irtaantuneet	älkööt olko irtaantuneet
passive		irtaannuttakoon	älköön irtaannuttako	passive	olkoon irtaannuttu	älköön olko irtaannuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irtaantunen	en irtaantune	1st sing.	lienen irtaantunut	en liene irtaantunut
2nd sing.		irtaantunet	et irtaantune	2nd sing.	lienet irtaantunut	et liene irtaantunut
3rd sing.		irtaantunee	ei irtaantune	3rd sing.	lienee irtaantunut	ei liene irtaantunut
1st plur.		irtaantunemme	emme irtaantune	1st plur.	lienemme irtaantuneet	emme liene irtaantuneet
2nd plur.		irtaantunette	ette irtaantune	2nd plur.	lienette irtaantuneet	ette liene irtaantuneet
3rd plur.		irtaantunevat	eivät irtaantune	3rd plur.	lienevät irtaantuneet	eivät liene irtaantuneet
passive		irtaannuttaneen	ei irtaannuttane	passive	lienee irtaannuttu	ei liene irtaannuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		irtaantua		present	irtaantuva	irtaannuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st irtaantuakseni irtaantuaksemme 2nd irtaantuaksesi irtaantuaksenne 3rd irtaantuakseen irtaantuaksensa		past	irtaantunut	irtaannuttu
2nd	inessive2	irtaantuessa	irtaannuttaessa	agent4	irtaantuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st irtaantuessani irtaantuessamme 2nd irtaantuessasi irtaantuessanne 3rd irtaantuessaan irtaantuessansa		negative	irtaantumaton
	instructive	irtaantuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	irtaantumassa	—
	elative	irtaantumasta	—
	illative	irtaantumaan	—
	adessive	irtaantumalla	—
	abessive	irtaantumatta	—
	instructive	irtaantuman	irtaannuttaman
4th3	verbal noun	irtaantuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st irtaantumaisillani irtaantumaisillamme 2nd irtaantumaisillasi irtaantumaisillanne 3rd irtaantumaisillaan irtaantumaisillansa

Further reading

• “irtaantua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02