irrottua

Finnish

Etymology 1

irrottaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈirːotːuɑˣ/, [ˈirːo̞t̪̚ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): ir‧rot‧tua

Verb

irrottua (rare)

1. (intransitive) Synonym of irrottautua

Conjugation

Inflection of irrottua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irrotun	en irrotu	1st sing.	olen irrottunut	en ole irrottunut
2nd sing.		irrotut	et irrotu	2nd sing.	olet irrottunut	et ole irrottunut
3rd sing.		irrottuu	ei irrotu	3rd sing.	on irrottunut	ei ole irrottunut
1st plur.		irrotumme	emme irrotu	1st plur.	olemme irrottuneet	emme ole irrottuneet
2nd plur.		irrotutte	ette irrotu	2nd plur.	olette irrottuneet	ette ole irrottuneet
3rd plur.		irrottuvat	eivät irrotu	3rd plur.	ovat irrottuneet	eivät ole irrottuneet
passive		irrotutaan	ei irrotuta	passive	on irrotuttu	ei ole irrotuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irrotuin	en irrottunut	1st sing.	olin irrottunut	en ollut irrottunut
2nd sing.		irrotuit	et irrottunut	2nd sing.	olit irrottunut	et ollut irrottunut
3rd sing.		irrottui	ei irrottunut	3rd sing.	oli irrottunut	ei ollut irrottunut
1st plur.		irrotuimme	emme irrottuneet	1st plur.	olimme irrottuneet	emme olleet irrottuneet
2nd plur.		irrotuitte	ette irrottuneet	2nd plur.	olitte irrottuneet	ette olleet irrottuneet
3rd plur.		irrottuivat	eivät irrottuneet	3rd plur.	olivat irrottuneet	eivät olleet irrottuneet
passive		irrotuttiin	ei irrotuttu	passive	oli irrotuttu	ei ollut irrotuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irrottuisin	en irrottuisi	1st sing.	olisin irrottunut	en olisi irrottunut
2nd sing.		irrottuisit	et irrottuisi	2nd sing.	olisit irrottunut	et olisi irrottunut
3rd sing.		irrottuisi	ei irrottuisi	3rd sing.	olisi irrottunut	ei olisi irrottunut
1st plur.		irrottuisimme	emme irrottuisi	1st plur.	olisimme irrottuneet	emme olisi irrottuneet
2nd plur.		irrottuisitte	ette irrottuisi	2nd plur.	olisitte irrottuneet	ette olisi irrottuneet
3rd plur.		irrottuisivat	eivät irrottuisi	3rd plur.	olisivat irrottuneet	eivät olisi irrottuneet
passive		irrotuttaisiin	ei irrotuttaisi	passive	olisi irrotuttu	ei olisi irrotuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		irrotu	älä irrotu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		irrottukoon	älköön irrottuko	3rd sing.	olkoon irrottunut	älköön olko irrottunut
1st plur.		irrottukaamme	älkäämme irrottuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		irrottukaa	älkää irrottuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		irrottukoot	älkööt irrottuko	3rd plur.	olkoot irrottuneet	älkööt olko irrottuneet
passive		irrotuttakoon	älköön irrotuttako	passive	olkoon irrotuttu	älköön olko irrotuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irrottunen	en irrottune	1st sing.	lienen irrottunut	en liene irrottunut
2nd sing.		irrottunet	et irrottune	2nd sing.	lienet irrottunut	et liene irrottunut
3rd sing.		irrottunee	ei irrottune	3rd sing.	lienee irrottunut	ei liene irrottunut
1st plur.		irrottunemme	emme irrottune	1st plur.	lienemme irrottuneet	emme liene irrottuneet
2nd plur.		irrottunette	ette irrottune	2nd plur.	lienette irrottuneet	ette liene irrottuneet
3rd plur.		irrottunevat	eivät irrottune	3rd plur.	lienevät irrottuneet	eivät liene irrottuneet
passive		irrotuttaneen	ei irrotuttane	passive	lienee irrotuttu	ei liene irrotuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		irrottua		present	irrottuva	irrotuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st irrottuakseni irrottuaksemme 2nd irrottuaksesi irrottuaksenne 3rd irrottuakseen irrottuaksensa		past	irrottunut	irrotuttu
2nd	inessive2	irrottuessa	irrotuttaessa	agent4	irrottuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st irrottuessani irrottuessamme 2nd irrottuessasi irrottuessanne 3rd irrottuessaan irrottuessansa		negative	irrottumaton
	instructive	irrottuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	irrottumassa	—
	elative	irrottumasta	—
	illative	irrottumaan	—
	adessive	irrottumalla	—
	abessive	irrottumatta	—
	instructive	irrottuman	irrotuttaman
4th3	verbal noun	irrottuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st irrottumaisillani irrottumaisillamme 2nd irrottumaisillasi irrottumaisillanne 3rd irrottumaisillaan irrottumaisillansa

Further reading

• “irrottua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈirːotːuɑ/, [ˈirːo̞t̪̚ˌt̪uɑ̝]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): ir‧rot‧tua

Verb

irrottua

1. partitive singular of irrottu