irrottautua

Finnish

Etymology

irrottaa +‎ -utua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈirːotːɑu̯tuɑˣ/, [ˈirːo̞t̪̚ˌt̪ɑ̝u̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑutuɑ
• Hyphenation^(key): ir‧rot‧tau‧tua

Verb

irrottautua

1. (intransitive) to detach oneself
2. (intransitive) to secede

Conjugation

Inflection of irrottautua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irrottaudun	en irrottaudu	1st sing.	olen irrottautunut	en ole irrottautunut
2nd sing.		irrottaudut	et irrottaudu	2nd sing.	olet irrottautunut	et ole irrottautunut
3rd sing.		irrottautuu	ei irrottaudu	3rd sing.	on irrottautunut	ei ole irrottautunut
1st plur.		irrottaudumme	emme irrottaudu	1st plur.	olemme irrottautuneet	emme ole irrottautuneet
2nd plur.		irrottaudutte	ette irrottaudu	2nd plur.	olette irrottautuneet	ette ole irrottautuneet
3rd plur.		irrottautuvat	eivät irrottaudu	3rd plur.	ovat irrottautuneet	eivät ole irrottautuneet
passive		irrottaudutaan	ei irrottauduta	passive	on irrottauduttu	ei ole irrottauduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irrottauduin	en irrottautunut	1st sing.	olin irrottautunut	en ollut irrottautunut
2nd sing.		irrottauduit	et irrottautunut	2nd sing.	olit irrottautunut	et ollut irrottautunut
3rd sing.		irrottautui	ei irrottautunut	3rd sing.	oli irrottautunut	ei ollut irrottautunut
1st plur.		irrottauduimme	emme irrottautuneet	1st plur.	olimme irrottautuneet	emme olleet irrottautuneet
2nd plur.		irrottauduitte	ette irrottautuneet	2nd plur.	olitte irrottautuneet	ette olleet irrottautuneet
3rd plur.		irrottautuivat	eivät irrottautuneet	3rd plur.	olivat irrottautuneet	eivät olleet irrottautuneet
passive		irrottauduttiin	ei irrottauduttu	passive	oli irrottauduttu	ei ollut irrottauduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irrottautuisin	en irrottautuisi	1st sing.	olisin irrottautunut	en olisi irrottautunut
2nd sing.		irrottautuisit	et irrottautuisi	2nd sing.	olisit irrottautunut	et olisi irrottautunut
3rd sing.		irrottautuisi	ei irrottautuisi	3rd sing.	olisi irrottautunut	ei olisi irrottautunut
1st plur.		irrottautuisimme	emme irrottautuisi	1st plur.	olisimme irrottautuneet	emme olisi irrottautuneet
2nd plur.		irrottautuisitte	ette irrottautuisi	2nd plur.	olisitte irrottautuneet	ette olisi irrottautuneet
3rd plur.		irrottautuisivat	eivät irrottautuisi	3rd plur.	olisivat irrottautuneet	eivät olisi irrottautuneet
passive		irrottauduttaisiin	ei irrottauduttaisi	passive	olisi irrottauduttu	ei olisi irrottauduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		irrottaudu	älä irrottaudu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		irrottautukoon	älköön irrottautuko	3rd sing.	olkoon irrottautunut	älköön olko irrottautunut
1st plur.		irrottautukaamme	älkäämme irrottautuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		irrottautukaa	älkää irrottautuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		irrottautukoot	älkööt irrottautuko	3rd plur.	olkoot irrottautuneet	älkööt olko irrottautuneet
passive		irrottauduttakoon	älköön irrottauduttako	passive	olkoon irrottauduttu	älköön olko irrottauduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irrottautunen	en irrottautune	1st sing.	lienen irrottautunut	en liene irrottautunut
2nd sing.		irrottautunet	et irrottautune	2nd sing.	lienet irrottautunut	et liene irrottautunut
3rd sing.		irrottautunee	ei irrottautune	3rd sing.	lienee irrottautunut	ei liene irrottautunut
1st plur.		irrottautunemme	emme irrottautune	1st plur.	lienemme irrottautuneet	emme liene irrottautuneet
2nd plur.		irrottautunette	ette irrottautune	2nd plur.	lienette irrottautuneet	ette liene irrottautuneet
3rd plur.		irrottautunevat	eivät irrottautune	3rd plur.	lienevät irrottautuneet	eivät liene irrottautuneet
passive		irrottauduttaneen	ei irrottauduttane	passive	lienee irrottauduttu	ei liene irrottauduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		irrottautua		present	irrottautuva	irrottauduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st irrottautuakseni irrottautuaksemme 2nd irrottautuaksesi irrottautuaksenne 3rd irrottautuakseen irrottautuaksensa		past	irrottautunut	irrottauduttu
2nd	inessive2	irrottautuessa	irrottauduttaessa	agent4	irrottautuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st irrottautuessani irrottautuessamme 2nd irrottautuessasi irrottautuessanne 3rd irrottautuessaan irrottautuessansa		negative	irrottautumaton
	instructive	irrottautuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	irrottautumassa	—
	elative	irrottautumasta	—
	illative	irrottautumaan	—
	adessive	irrottautumalla	—
	abessive	irrottautumatta	—
	instructive	irrottautuman	irrottauduttaman
4th3	verbal noun	irrottautuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st irrottautumaisillani irrottautumaisillamme 2nd irrottautumaisillasi irrottautumaisillanne 3rd irrottautumaisillaan irrottautumaisillansa

Synonyms

• (secede): irtautua

Derived terms

• irrottautuminen

 

Further reading

• “irrottautua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02