intialaistua

Finnish

Etymology

intialainen (“Indian; sense of or pertaining to India”) +‎ -stua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈintiɑlɑi̯stuɑˣ/, [ˈin̪t̪iɑ̝ˌlɑ̝i̯s̠tuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑistuɑ
• Hyphenation^(key): in‧tia‧lais‧tua

Verb

intialaistua

1. (intransitive) to Indianize (to become Indian)

Conjugation

Inflection of intialaistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		intialaistun	en intialaistu	1st sing.	olen intialaistunut	en ole intialaistunut
2nd sing.		intialaistut	et intialaistu	2nd sing.	olet intialaistunut	et ole intialaistunut
3rd sing.		intialaistuu	ei intialaistu	3rd sing.	on intialaistunut	ei ole intialaistunut
1st plur.		intialaistumme	emme intialaistu	1st plur.	olemme intialaistuneet	emme ole intialaistuneet
2nd plur.		intialaistutte	ette intialaistu	2nd plur.	olette intialaistuneet	ette ole intialaistuneet
3rd plur.		intialaistuvat	eivät intialaistu	3rd plur.	ovat intialaistuneet	eivät ole intialaistuneet
passive		intialaistutaan	ei intialaistuta	passive	on intialaistuttu	ei ole intialaistuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		intialaistuin	en intialaistunut	1st sing.	olin intialaistunut	en ollut intialaistunut
2nd sing.		intialaistuit	et intialaistunut	2nd sing.	olit intialaistunut	et ollut intialaistunut
3rd sing.		intialaistui	ei intialaistunut	3rd sing.	oli intialaistunut	ei ollut intialaistunut
1st plur.		intialaistuimme	emme intialaistuneet	1st plur.	olimme intialaistuneet	emme olleet intialaistuneet
2nd plur.		intialaistuitte	ette intialaistuneet	2nd plur.	olitte intialaistuneet	ette olleet intialaistuneet
3rd plur.		intialaistuivat	eivät intialaistuneet	3rd plur.	olivat intialaistuneet	eivät olleet intialaistuneet
passive		intialaistuttiin	ei intialaistuttu	passive	oli intialaistuttu	ei ollut intialaistuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		intialaistuisin	en intialaistuisi	1st sing.	olisin intialaistunut	en olisi intialaistunut
2nd sing.		intialaistuisit	et intialaistuisi	2nd sing.	olisit intialaistunut	et olisi intialaistunut
3rd sing.		intialaistuisi	ei intialaistuisi	3rd sing.	olisi intialaistunut	ei olisi intialaistunut
1st plur.		intialaistuisimme	emme intialaistuisi	1st plur.	olisimme intialaistuneet	emme olisi intialaistuneet
2nd plur.		intialaistuisitte	ette intialaistuisi	2nd plur.	olisitte intialaistuneet	ette olisi intialaistuneet
3rd plur.		intialaistuisivat	eivät intialaistuisi	3rd plur.	olisivat intialaistuneet	eivät olisi intialaistuneet
passive		intialaistuttaisiin	ei intialaistuttaisi	passive	olisi intialaistuttu	ei olisi intialaistuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		intialaistu	älä intialaistu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		intialaistukoon	älköön intialaistuko	3rd sing.	olkoon intialaistunut	älköön olko intialaistunut
1st plur.		intialaistukaamme	älkäämme intialaistuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		intialaistukaa	älkää intialaistuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		intialaistukoot	älkööt intialaistuko	3rd plur.	olkoot intialaistuneet	älkööt olko intialaistuneet
passive		intialaistuttakoon	älköön intialaistuttako	passive	olkoon intialaistuttu	älköön olko intialaistuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		intialaistunen	en intialaistune	1st sing.	lienen intialaistunut	en liene intialaistunut
2nd sing.		intialaistunet	et intialaistune	2nd sing.	lienet intialaistunut	et liene intialaistunut
3rd sing.		intialaistunee	ei intialaistune	3rd sing.	lienee intialaistunut	ei liene intialaistunut
1st plur.		intialaistunemme	emme intialaistune	1st plur.	lienemme intialaistuneet	emme liene intialaistuneet
2nd plur.		intialaistunette	ette intialaistune	2nd plur.	lienette intialaistuneet	ette liene intialaistuneet
3rd plur.		intialaistunevat	eivät intialaistune	3rd plur.	lienevät intialaistuneet	eivät liene intialaistuneet
passive		intialaistuttaneen	ei intialaistuttane	passive	lienee intialaistuttu	ei liene intialaistuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		intialaistua		present	intialaistuva	intialaistuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st intialaistuakseni intialaistuaksemme 2nd intialaistuaksesi intialaistuaksenne 3rd intialaistuakseen intialaistuaksensa		past	intialaistunut	intialaistuttu
2nd	inessive2	intialaistuessa	intialaistuttaessa	agent4	intialaistuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st intialaistuessani intialaistuessamme 2nd intialaistuessasi intialaistuessanne 3rd intialaistuessaan intialaistuessansa		negative	intialaistumaton
	instructive	intialaistuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	intialaistumassa	—
	elative	intialaistumasta	—
	illative	intialaistumaan	—
	adessive	intialaistumalla	—
	abessive	intialaistumatta	—
	instructive	intialaistuman	intialaistuttaman
4th3	verbal noun	intialaistuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st intialaistumaisillani intialaistumaisillamme 2nd intialaistumaisillasi intialaistumaisillanne 3rd intialaistumaisillaan intialaistumaisillansa

Related terms

• intialaistaa