ilmahtua

Ingrian

Etymology

From ilma (“weather”) +‎ -htua.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈilmɑhtuɑ/, [ˈiɫməhˌtuɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈilmɑhtuɑ/, [ˈiɫmɑhˌtuɑ]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation: il‧mah‧tu‧a

Verb

ilmahtua

1. (intransitive) to appear
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:

     Hää [päivyt] ilmahtuu hoomuksest, vähittee kohojaa ylemmäks ja ylemmäks;

     It [the Sun] appears in the morning, gradually rises higher and higher;

2. (intransitive) to arrive

Conjugation

Conjugation of ilmahtua (type 1/ampua, t- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ilmahun	en ilmahu	1st singular	oon ilmahtunt, oon ilmahtunut	en oo ilmahtunt, en oo ilmahtunut
2nd singular	ilmahut	et ilmahu	2nd singular	oot ilmahtunt, oot ilmahtunut	et oo ilmahtunt, et oo ilmahtunut
3rd singular	ilmahtuu	ei ilmahu	3rd singular	ono ilmahtunt, ono ilmahtunut	ei oo ilmahtunt, ei oo ilmahtunut
1st plural	ilmahumma	emmä ilmahu	1st plural	oomma ilmahtunneet	emmä oo ilmahtunneet
2nd plural	ilmahutta	että ilmahu	2nd plural	ootta ilmahtunneet	että oo ilmahtunneet
3rd plural	ilmahtuut1), ilmahtuvat2), ilmahuttaa	evät ilmahu, ei ilmahuta	3rd plural	ovat ilmahtunneet	evät oo ilmahtunneet, ei oo ilmahuttu
impersonal	ilmahuttaa	ei ilmahuta	impersonal	ono ilmahuttu	ei oo ilmahuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ilmahuin	en ilmahtunt, en ilmahtunut	1st singular	olin ilmahtunt, olin ilmahtunut	en olt ilmahtunt, en olt ilmahtunut
2nd singular	ilmahuit	et ilmahtunt, et ilmahtunut	2nd singular	olit ilmahtunt, olit ilmahtunut	et olt ilmahtunt, et olt ilmahtunut
3rd singular	ilmahtui	ei ilmahtunt, ei ilmahtunut	3rd singular	oli ilmahtunt, oli ilmahtunut	ei olt ilmahtunt, ei olt ilmahtunut
1st plural	ilmahuimma	emmä ilmahtunneet	1st plural	olimma ilmahtunneet	emmä olleet ilmahtunneet
2nd plural	ilmahuitta	että ilmahtunneet	2nd plural	olitta ilmahtunneet	että olleet ilmahtunneet
3rd plural	ilmahtuit1), ilmahtuivat2), ilmahuttii	evät ilmahtunneet, ei ilmahuttu	3rd plural	olivat ilmahtunneet	evät olleet ilmahtunneet, ei olt ilmahuttu
impersonal	ilmahuttii	ei ilmahuttu	impersonal	oli ilmahuttu	ei olt ilmahuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ilmahtuisin	en ilmahtuis	1st singular	olisin ilmahtunt, olisin ilmahtunut	en olis ilmahtunt, en olis ilmahtunut
2nd singular	ilmahtuisit, ilmahtuist1)	et ilmahtuis	2nd singular	olisit ilmahtunt, olisit ilmahtunut	et olis ilmahtunt, et olis ilmahtunut
3rd singular	ilmahtuis	ei ilmahtuis	3rd singular	olis ilmahtunt, olis ilmahtunut	ei olis ilmahtunt, ei olis ilmahtunut
1st plural	ilmahtuisimma	emmä ilmahtuis	1st plural	olisimma ilmahtunneet	emmä olis ilmahtunneet
2nd plural	ilmahtuisitta	että ilmahtuis	2nd plural	olisitta ilmahtunneet	että olis ilmahtunneet
3rd plural	ilmahtuisiit1), ilmahtuisivat2), ilmahuttais	evät ilmahtuis, ei ilmahuttais	3rd plural	olisivat ilmahtunneet	evät olis ilmahtunneet, ei olis ilmahuttu
impersonal	ilmahuttais	ei ilmahuttais	impersonal	olis ilmahuttu	ei olis ilmahuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	ilmahu	elä ilmahu	2nd singular	oo ilmahtunt, oo ilmahtunut	elä oo ilmahtunt, elä oo ilmahtunut
3rd singular	ilmahtukkoo	elköö ilmahtuko	3rd singular	olkoo ilmahtunt, olkoo ilmahtunut	elköö olko ilmahtunt, elköö olko ilmahtunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	ilmahtukkaa	elkää ilmahtuko	2nd plural	olkaa ilmahtunneet	elkää olko ilmahtunneet
3rd plural	ilmahtukkoot	elkööt ilmahtuko, elköö ilmahuttako	3rd plural	olkoot ilmahtunneet	elkööt olko ilmahtunneet, elköö olko ilmahuttu
impersonal	ilmahuttakoo	elköö ilmahuttako	impersonal	olkoo ilmahuttu	elköö olko ilmahuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	ilmahtunen	en ilmahtune
2nd singular	ilmahtunet	et ilmahtune
3rd singular	ilmahtunnoo	ei ilmahtune
1st plural	ilmahtunemma	emmä ilmahtune
2nd plural	ilmahtunetta	että ilmahtune
3rd plural	ilmahtunnoot	evät ilmahtune, ei ilmahuttane
impersonal	ilmahuttanoo	ei ilmahuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		ilmahtua	present	ilmahtuva	ilmahuttava
2nd	inessive	ilmahtues	past	ilmahtunt, ilmahtunut	ilmahuttu
	instructive	ilmahtuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (ilmahtukkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	ilmahtummaa
	inessive	ilmahtumas
	elative	ilmahtumast
	abessive	ilmahtumata
4th	nominative	ilmahtumiin
	partitive	ilmahtumista, ilmahtumist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 91