illatiivi

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From New Latin casus illatīvus.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈilːɑtiːʋi/, [ˈilːɑ̝ˌt̪iːʋi]
  • Rhymes: -iːʋi
  • Hyphenation(key): il‧la‧tii‧vi

Noun

[edit]

illatiivi

  1. (grammar) illative.

Declension

[edit]
Inflection of illatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative illatiivi illatiivit
genitive illatiivin illatiivien
partitive illatiivia illatiiveja
illative illatiiviin illatiiveihin
singular plural
nominative illatiivi illatiivit
accusative nom. illatiivi illatiivit
gen. illatiivin
genitive illatiivin illatiivien
partitive illatiivia illatiiveja
inessive illatiivissa illatiiveissa
elative illatiivista illatiiveista
illative illatiiviin illatiiveihin
adessive illatiivilla illatiiveilla
ablative illatiivilta illatiiveilta
allative illatiiville illatiiveille
essive illatiivina illatiiveina
translative illatiiviksi illatiiveiksi
abessive illatiivitta illatiiveitta
instructive illatiivein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of illatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)

Synonyms

[edit]

See also

[edit]

Further reading

[edit]