ikävöitseminen

Finnish

Etymology

ikävöidä +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈikæʋøi̯tseminen/, [ˈik̟æˌʋø̞i̯ts̠e̞ˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Hyphenation^(key): ikä‧vöit‧se‧mi‧nen

Noun

ikävöitseminen

1. verbal noun of ikävöidä
   1. Alternative form of ikävöiminen

Declension

Inflection of ikävöitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		ikävöitseminen	ikävöitsemiset
genitive		ikävöitsemisen	ikävöitsemisten ikävöitsemisien
partitive		ikävöitsemistä	ikävöitsemisiä
illative		ikävöitsemiseen	ikävöitsemisiin
		singular	plural
nominative		ikävöitseminen	ikävöitsemiset
accusative	nom.	ikävöitseminen	ikävöitsemiset
	gen.	ikävöitsemisen
genitive		ikävöitsemisen	ikävöitsemisten ikävöitsemisien
partitive		ikävöitsemistä	ikävöitsemisiä
inessive		ikävöitsemisessä	ikävöitsemisissä
elative		ikävöitsemisestä	ikävöitsemisistä
illative		ikävöitsemiseen	ikävöitsemisiin
adessive		ikävöitsemisellä	ikävöitsemisillä
ablative		ikävöitsemiseltä	ikävöitsemisiltä
allative		ikävöitsemiselle	ikävöitsemisille
essive		ikävöitsemisenä	ikävöitsemisinä
translative		ikävöitsemiseksi	ikävöitsemisiksi
abessive		ikävöitsemisettä	ikävöitsemisittä
instructive		—	ikävöitsemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ikävöitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ikävöitsemiseni ikävöitsemiseni accusative nom. ikävöitsemiseni ikävöitsemiseni gen. ikävöitsemiseni genitive ikävöitsemiseni ikävöitsemisteni ikävöitsemisieni partitive ikävöitsemistäni ikävöitsemisiäni inessive ikävöitsemisessäni ikävöitsemisissäni elative ikävöitsemisestäni ikävöitsemisistäni illative ikävöitsemiseeni ikävöitsemisiini adessive ikävöitsemiselläni ikävöitsemisilläni ablative ikävöitsemiseltäni ikävöitsemisiltäni allative ikävöitsemiselleni ikävöitsemisilleni essive ikävöitsemisenäni ikävöitsemisinäni translative ikävöitsemisekseni ikävöitsemisikseni abessive ikävöitsemisettäni ikävöitsemisittäni instructive — — comitative — ikävöitsemisineni second-person singular possessor singular plural nominative ikävöitsemisesi ikävöitsemisesi accusative nom. ikävöitsemisesi ikävöitsemisesi gen. ikävöitsemisesi genitive ikävöitsemisesi ikävöitsemistesi ikävöitsemisiesi partitive ikävöitsemistäsi ikävöitsemisiäsi inessive ikävöitsemisessäsi ikävöitsemisissäsi elative ikävöitsemisestäsi ikävöitsemisistäsi illative ikävöitsemiseesi ikävöitsemisiisi adessive ikävöitsemiselläsi ikävöitsemisilläsi ablative ikävöitsemiseltäsi ikävöitsemisiltäsi allative ikävöitsemisellesi ikävöitsemisillesi essive ikävöitsemisenäsi ikävöitsemisinäsi translative ikävöitsemiseksesi ikävöitsemisiksesi abessive ikävöitsemisettäsi ikävöitsemisittäsi instructive — — comitative — ikävöitsemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative ikävöitsemisemme ikävöitsemisemme accusative nom. ikävöitsemisemme ikävöitsemisemme gen. ikävöitsemisemme genitive ikävöitsemisemme ikävöitsemistemme ikävöitsemisiemme partitive ikävöitsemistämme ikävöitsemisiämme inessive ikävöitsemisessämme ikävöitsemisissämme elative ikävöitsemisestämme ikävöitsemisistämme illative ikävöitsemiseemme ikävöitsemisiimme adessive ikävöitsemisellämme ikävöitsemisillämme ablative ikävöitsemiseltämme ikävöitsemisiltämme allative ikävöitsemisellemme ikävöitsemisillemme essive ikävöitsemisenämme ikävöitsemisinämme translative ikävöitsemiseksemme ikävöitsemisiksemme abessive ikävöitsemisettämme ikävöitsemisittämme instructive — — comitative — ikävöitsemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative ikävöitsemisenne ikävöitsemisenne accusative nom. ikävöitsemisenne ikävöitsemisenne gen. ikävöitsemisenne genitive ikävöitsemisenne ikävöitsemistenne ikävöitsemisienne partitive ikävöitsemistänne ikävöitsemisiänne inessive ikävöitsemisessänne ikävöitsemisissänne elative ikävöitsemisestänne ikävöitsemisistänne illative ikävöitsemiseenne ikävöitsemisiinne adessive ikävöitsemisellänne ikävöitsemisillänne ablative ikävöitsemiseltänne ikävöitsemisiltänne allative ikävöitsemisellenne ikävöitsemisillenne essive ikävöitsemisenänne ikävöitsemisinänne translative ikävöitsemiseksenne ikävöitsemisiksenne abessive ikävöitsemisettänne ikävöitsemisittänne instructive — — comitative — ikävöitsemisinenne third-person possessor singular plural nominative ikävöitsemisensä ikävöitsemisensä accusative nom. ikävöitsemisensä ikävöitsemisensä gen. ikävöitsemisensä genitive ikävöitsemisensä ikävöitsemistensä ikävöitsemisiensä partitive ikävöitsemistään ikävöitsemistänsä ikävöitsemisiään ikävöitsemisiänsä inessive ikävöitsemisessään ikävöitsemisessänsä ikävöitsemisissään ikävöitsemisissänsä elative ikävöitsemisestään ikävöitsemisestänsä ikävöitsemisistään ikävöitsemisistänsä illative ikävöitsemiseensä ikävöitsemisiinsä adessive ikävöitsemisellään ikävöitsemisellänsä ikävöitsemisillään ikävöitsemisillänsä ablative ikävöitsemiseltään ikävöitsemiseltänsä ikävöitsemisiltään ikävöitsemisiltänsä allative ikävöitsemiselleen ikävöitsemisellensä ikävöitsemisilleen ikävöitsemisillensä essive ikävöitsemisenään ikävöitsemisenänsä ikävöitsemisinään ikävöitsemisinänsä translative ikävöitsemisekseen ikävöitsemiseksensä ikävöitsemisikseen ikävöitsemisiksensä abessive ikävöitsemisettään ikävöitsemisettänsä ikävöitsemisittään ikävöitsemisittänsä instructive — — comitative — ikävöitsemisineen ikävöitsemisinensä