hvisla

See also: hvísla

Old Swedish

Alternative forms

• hvizsla

Etymology

From Old Norse hvísla, from Proto-Germanic *hwistlōną.

Verb

hvisla

1. to whistle

Conjugation

Conjugation of hvīsla (weak)

	present			past
infinitive	hvīsla			—
participle	hvīslandi, -e			hvīslaþer
active voice	indicative	subjunctive	imperative	indicative	subjunctive
iæk	hvīslar	hvīsli, -e	—	hvīslaþi, -e	hvīslaþi, -e
þū	hvīslar	hvīsli, -e	hvīsla	hvīslaþi, -e	hvīslaþi, -e
han	hvīslar	hvīsli, -e	—	hvīslaþi, -e	hvīslaþi, -e
vīr	hvīslum, -om	hvīslum, -om	hvīslum, -om	hvīslaþum, -om	hvīslaþum, -om
īr	hvīslin	hvīslin	hvīslin	hvīslaþin	hvīslaþin
þēr	hvīsla	hvīslin	—	hvīslaþu, -o	hvīslaþin
mediopassive voice	indicative	subjunctive	imperative	indicative	subjunctive
iæk	hvīslas	hvīslis, -es	—	hvīslaþis, -es	hvīslaþis, -es
þū	hvīslas	hvīslis, -es	—	hvīslaþis, -es	hvīslaþis, -es
han	hvīslas	hvīslis, -es	—	hvīslaþis, -es	hvīslaþis, -es
vīr	hvīslums, -oms	hvīslums, -oms	—	hvīslaþums, -oms	hvīslaþums, -oms
īr	hvīslins	hvīslins	—	hvīslaþins	hvīslaþins
þēr	hvīslas	hvīslins	—	hvīslaþus, -os	hvīslaþins

Descendants

• Swedish: vissla