humaltua

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

humaltumassa

—

elative

humaltumasta

—

illative

humaltumaan

—

adessive

humaltumalla

—

abessive

humaltumatta

—

instructive

humaltuman

humalluttaman

4th³

verbal noun

humaltuminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	humaltumaisillani	humaltumaisillamme
2nd	humaltumaisillasi	humaltumaisillanne
3rd	humaltumaisillaan humaltumaisillansa

Synonyms

Derived terms

Related terms

humala

Ingrian

Etymology

From humala (“drunkenness”) +‎ -tua. Akin to Finnish humaltua.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhumɑltuɑ/, [ˈhumɑɫˌtuɑ]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈhumɑlduɑ/, [ˈhumɑɫˌd̥uɑ]
Rhymes: -uɑ
Hyphenation: hu‧mal‧tu‧a

Verb

humaltua

(intransitive) to get drunk

Conjugation

Conjugation of humaltua (type 1/ampua, lt-ll gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	humallun	en humallu	1st singular	oon humaltunt, oon humaltunut	en oo humaltunt, en oo humaltunut
2nd singular	humallut	et humallu	2nd singular	oot humaltunt, oot humaltunut	et oo humaltunt, et oo humaltunut
3rd singular	humaltuu	ei humallu	3rd singular	ono humaltunt, ono humaltunut	ei oo humaltunt, ei oo humaltunut
1st plural	humallumma	emmä humallu	1st plural	oomma humaltunneet	emmä oo humaltunneet
2nd plural	humallutta	että humallu	2nd plural	ootta humaltunneet	että oo humaltunneet
3rd plural	humaltuut¹⁾, humaltuvat²⁾, humalluttaa	evät humallu, ei humalluta	3rd plural	ovat humaltunneet	evät oo humaltunneet, ei oo humalluttu
impersonal	humalluttaa	ei humalluta	impersonal	ono humalluttu	ei oo humalluttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	humalluin	en humaltunt, en humaltunut	1st singular	olin humaltunt, olin humaltunut	en olt humaltunt, en olt humaltunut
2nd singular	humalluit	et humaltunt, et humaltunut	2nd singular	olit humaltunt, olit humaltunut	et olt humaltunt, et olt humaltunut
3rd singular	humaltui	ei humaltunt, ei humaltunut	3rd singular	oli humaltunt, oli humaltunut	ei olt humaltunt, ei olt humaltunut
1st plural	humalluimma	emmä humaltunneet	1st plural	olimma humaltunneet	emmä olleet humaltunneet
2nd plural	humalluitta	että humaltunneet	2nd plural	olitta humaltunneet	että olleet humaltunneet
3rd plural	humaltuit¹⁾, humaltuivat²⁾, humalluttii	evät humaltunneet, ei humalluttu	3rd plural	olivat humaltunneet	evät olleet humaltunneet, ei olt humalluttu
impersonal	humalluttii	ei humalluttu	impersonal	oli humalluttu	ei olt humalluttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	humaltuisin	en humaltuis	1st singular	olisin humaltunt, olisin humaltunut	en olis humaltunt, en olis humaltunut
2nd singular	humaltuisit, humaltuist¹⁾	et humaltuis	2nd singular	olisit humaltunt, olisit humaltunut	et olis humaltunt, et olis humaltunut
3rd singular	humaltuis	ei humaltuis	3rd singular	olis humaltunt, olis humaltunut	ei olis humaltunt, ei olis humaltunut
1st plural	humaltuisimma	emmä humaltuis	1st plural	olisimma humaltunneet	emmä olis humaltunneet
2nd plural	humaltuisitta	että humaltuis	2nd plural	olisitta humaltunneet	että olis humaltunneet
3rd plural	humaltuisiit¹⁾, humaltuisivat²⁾, humalluttais	evät humaltuis, ei humalluttais	3rd plural	olisivat humaltunneet	evät olis humaltunneet, ei olis humalluttu
impersonal	humalluttais	ei humalluttais	impersonal	olis humalluttu	ei olis humalluttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	humallu	elä humallu	2nd singular	oo humaltunt, oo humaltunut	elä oo humaltunt, elä oo humaltunut
3rd singular	humaltukkoo	elköö humaltuko	3rd singular	olkoo humaltunt, olkoo humaltunut	elköö olko humaltunt, elköö olko humaltunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	humaltukkaa	elkää humaltuko	2nd plural	olkaa humaltunneet	elkää olko humaltunneet
3rd plural	humaltukkoot	elkööt humaltuko, elköö humalluttako	3rd plural	olkoot humaltunneet	elkööt olko humaltunneet, elköö olko humalluttu
impersonal	humalluttakoo	elköö humalluttako	impersonal	olkoo humalluttu	elköö olko humalluttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	humaltunen	en humaltune
2nd singular	humaltunet	et humaltune
3rd singular	humaltunnoo	ei humaltune
1st plural	humaltunemma	emmä humaltune
2nd plural	humaltunetta	että humaltune
3rd plural	humaltunnoot	evät humaltune, ei humalluttane
impersonal	humalluttanoo	ei humalluttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		humaltua	present	humaltuva	humalluttava
2nd	inessive	humaltues	past	humaltunt, humaltunut	humalluttu
2nd	instructive	humaltuen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (humaltukkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	humaltummaa
	inessive	humaltumas
	elative	humaltumast
	abessive	humaltumata
4th	nominative	humaltumiin
	partitive	humaltumista, humaltumist

Derived terms

humalluttaa

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 73

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

Derived terms

Related terms

Further reading

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

References