hihittää

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form hihittää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd

inessive

hihittämässä

—

elative

hihittämästä

—

illative

hihittämään

—

adessive

hihittämällä

—

abessive

hihittämättä

—

instructive

hihittämän

hihitettämän

4th³

verbal noun

hihittäminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	hihittämäisilläni	hihittämäisillämme
2nd	hihittämäisilläsi	hihittämäisillänne
3rd	hihittämäisillään hihittämäisillänsä

Derived terms

nouns

verbs

hihitellä

Ingrian

Etymology

Of onomatopoeic origin. Cognates include Finnish hihittää.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhihitːæː/, [ˈhihitːæ]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈhihitːæː/, [ˈhihitːæː]
Rhymes: -ihitːæː
Hyphenation: hi‧hit‧tää

Verb

hihittää

(intransitive) to snicker

Conjugation

Conjugation of hihittää (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hihitän	en hihitä	1st singular	oon hihittänt, oon hihittänyt	en oo hihittänt, en oo hihittänyt
2nd singular	hihität	et hihitä	2nd singular	oot hihittänt, oot hihittänyt	et oo hihittänt, et oo hihittänyt
3rd singular	hihittää	ei hihitä	3rd singular	ono hihittänt, ono hihittänyt	ei oo hihittänt, ei oo hihittänyt
1st plural	hihitämmä	emmä hihitä	1st plural	oomma hihittänneet	emmä oo hihittänneet
2nd plural	hihitättä	että hihitä	2nd plural	ootta hihittänneet	että oo hihittänneet
3rd plural	hihittäät¹⁾, hihittävät²⁾, hihitettää	evät hihitä, ei hihitetä	3rd plural	ovat hihittänneet	evät oo hihittänneet, ei oo hihitetty
impersonal	hihitettää	ei hihitetä	impersonal	ono hihitetty	ei oo hihitetty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hihitin	en hihittänt, en hihittänyt	1st singular	olin hihittänt, olin hihittänyt	en olt hihittänt, en olt hihittänyt
2nd singular	hihitit	et hihittänt, et hihittänyt	2nd singular	olit hihittänt, olit hihittänyt	et olt hihittänt, et olt hihittänyt
3rd singular	hihitti	ei hihittänt, ei hihittänyt	3rd singular	oli hihittänt, oli hihittänyt	ei olt hihittänt, ei olt hihittänyt
1st plural	hihitimmä	emmä hihittänneet	1st plural	olimma hihittänneet	emmä olleet hihittänneet
2nd plural	hihitittä	että hihittänneet	2nd plural	olitta hihittänneet	että olleet hihittänneet
3rd plural	hihittiit¹⁾, hihittivät²⁾, hihitettii	evät hihittänneet, ei hihitetty	3rd plural	olivat hihittänneet	evät olleet hihittänneet, ei olt hihitetty
impersonal	hihitettii	ei hihitetty	impersonal	oli hihitetty	ei olt hihitetty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hihittäisin	en hihittäis	1st singular	olisin hihittänt, olisin hihittänyt	en olis hihittänt, en olis hihittänyt
2nd singular	hihittäisit, hihittäist¹⁾	et hihittäis	2nd singular	olisit hihittänt, olisit hihittänyt	et olis hihittänt, et olis hihittänyt
3rd singular	hihittäis	ei hihittäis	3rd singular	olis hihittänt, olis hihittänyt	ei olis hihittänt, ei olis hihittänyt
1st plural	hihittäisimmä	emmä hihittäis	1st plural	olisimma hihittänneet	emmä olis hihittänneet
2nd plural	hihittäisittä	että hihittäis	2nd plural	olisitta hihittänneet	että olis hihittänneet
3rd plural	hihittäisiit¹⁾, hihittäisivät²⁾, hihitettäis	evät hihittäis, ei hihitettäis	3rd plural	olisivat hihittänneet	evät olis hihittänneet, ei olis hihitetty
impersonal	hihitettäis	ei hihitettäis	impersonal	olis hihitetty	ei olis hihitetty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	hihitä	elä hihitä	2nd singular	oo hihittänt, oo hihittänyt	elä oo hihittänt, elä oo hihittänyt
3rd singular	hihittäkköö	elköö hihittäkö	3rd singular	olkoo hihittänt, olkoo hihittänyt	elköö olko hihittänt, elköö olko hihittänyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	hihittäkkää	elkää hihittäkö	2nd plural	olkaa hihittänneet	elkää olko hihittänneet
3rd plural	hihittäkkööt	elkööt hihittäkö, elköö hihitettäkö	3rd plural	olkoot hihittänneet	elkööt olko hihittänneet, elköö olko hihitetty
impersonal	hihitettäköö	elköö hihitettäkö	impersonal	olkoo hihitetty	elköö olko hihitetty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	hihittänen	en hihittäne
2nd singular	hihittänet	et hihittäne
3rd singular	hihittännöö	ei hihittäne
1st plural	hihittänemmä	emmä hihittäne
2nd plural	hihittänettä	että hihittäne
3rd plural	hihittännööt	evät hihittäne, ei hihitettäne
impersonal	hihitettänöö	ei hihitettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		hihittää	present	hihittävä	hihitettävä
2nd	inessive	hihittäes	past	hihittänt, hihittänyt	hihitetty
2nd	instructive	hihittäen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (hihittäkkää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	hihittämmää
	inessive	hihittämäs
	elative	hihittämäst
	abessive	hihittämätä
4th	nominative	hihittämiin
	partitive	hihittämistä, hihittämist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 61

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References