henry

See also: Henry and HENRY

English

Pronunciation

• Audio (US):

  (file)

Etymology 1

Named after the American scientist Joseph Henry.

Noun

henry (plural henries or henrys)

2. In the International System of Units, the derived unit of electrical inductance; the inductance induced in a circuit by a rate of change of current of one ampere per second and a resulting electromotive force of one volt. Symbol: H

Translations

SI unit for electrical inductance

• Catalan: henry m
• Chinese:

  Mandarin: 亨利 (zh) (hēnglì), 亨 (zh) (hēng)

• Finnish: henry (fi)
• French: henry (fr) m
• Galician: henry (gl) m
• German: Henry (de) n
• Hungarian: henry (hu)
• Indonesian: henry (id)
• Japanese: ヘンリー (ja) (henrī)
• Korean: 헨리 (henni)
• Malay: henry
• Polish: henr (pl) m
• Portuguese: henry m
• Russian: ге́нри (ru) m (génri)
• Spanish: henrio (es) m
• Tagalog: henri
• Thai: เฮนรี (hên-rîi)
• Turkish: henri

Etymology 2

Rhyming slang, from Henry the Third

Noun

henry (plural henries)

1. (British, slang) A turd.

Etymology 3

From Henry the Eighth.

Noun

henry (plural henries)

1. (British, slang) A quantity of marijuana weighing one-eighth of an ounce.

Synonyms

• eighth

Anagrams

• Rhyne, rhyne, yrneh

Finnish

Etymology

From English henry.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhenry/, [ˈhe̞nry]
• IPA^(key): /ˈhenri/, [ˈhe̞nri]
• Rhymes: -enry
• Syllabification^(key): hen‧ry

Noun

henry

1. henry (unit of inductance)

Declension

Inflection of henry (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		henry	henryt
genitive		henryn	henryjen
partitive		henryä	henryjä
illative		henryyn	henryihin
		singular	plural
nominative		henry	henryt
accusative	nom.	henry	henryt
	gen.	henryn
genitive		henryn	henryjen
partitive		henryä	henryjä
inessive		henryssä	henryissä
elative		henrystä	henryistä
illative		henryyn	henryihin
adessive		henryllä	henryillä
ablative		henryltä	henryiltä
allative		henrylle	henryille
essive		henrynä	henryinä
translative		henryksi	henryiksi
abessive		henryttä	henryittä
instructive		—	henryin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of henry (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative henryni henryni accusative nom. henryni henryni gen. henryni genitive henryni henryjeni partitive henryäni henryjäni inessive henryssäni henryissäni elative henrystäni henryistäni illative henryyni henryihini adessive henrylläni henryilläni ablative henryltäni henryiltäni allative henrylleni henryilleni essive henrynäni henryinäni translative henrykseni henryikseni abessive henryttäni henryittäni instructive — — comitative — henryineni second-person singular possessor singular plural nominative henrysi henrysi accusative nom. henrysi henrysi gen. henrysi genitive henrysi henryjesi partitive henryäsi henryjäsi inessive henryssäsi henryissäsi elative henrystäsi henryistäsi illative henryysi henryihisi adessive henrylläsi henryilläsi ablative henryltäsi henryiltäsi allative henryllesi henryillesi essive henrynäsi henryinäsi translative henryksesi henryiksesi abessive henryttäsi henryittäsi instructive — — comitative — henryinesi first-person plural possessor singular plural nominative henrymme henrymme accusative nom. henrymme henrymme gen. henrymme genitive henrymme henryjemme partitive henryämme henryjämme inessive henryssämme henryissämme elative henrystämme henryistämme illative henryymme henryihimme adessive henryllämme henryillämme ablative henryltämme henryiltämme allative henryllemme henryillemme essive henrynämme henryinämme translative henryksemme henryiksemme abessive henryttämme henryittämme instructive — — comitative — henryinemme second-person plural possessor singular plural nominative henrynne henrynne accusative nom. henrynne henrynne gen. henrynne genitive henrynne henryjenne partitive henryänne henryjänne inessive henryssänne henryissänne elative henrystänne henryistänne illative henryynne henryihinne adessive henryllänne henryillänne ablative henryltänne henryiltänne allative henryllenne henryillenne essive henrynänne henryinänne translative henryksenne henryiksenne abessive henryttänne henryittänne instructive — — comitative — henryinenne third-person possessor singular plural nominative henrynsä henrynsä accusative nom. henrynsä henrynsä gen. henrynsä genitive henrynsä henryjensä partitive henryään henryänsä henryjään henryjänsä inessive henryssään henryssänsä henryissään henryissänsä elative henrystään henrystänsä henryistään henryistänsä illative henryynsä henryihinsä adessive henryllään henryllänsä henryillään henryillänsä ablative henryltään henryltänsä henryiltään henryiltänsä allative henrylleen henryllensä henryilleen henryillensä essive henrynään henrynänsä henryinään henryinänsä translative henrykseen henryksensä henryikseen henryiksensä abessive henryttään henryttänsä henryittään henryittänsä instructive — — comitative — henryineen henryinensä

Further reading

• “henry”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

French

Pronunciation

• ^{(aspirated h)} IPA^(key): /ɑ̃.ʁi/

• Audio:

  (file)

Noun

henry m (plural henrys)

1. (sciences) henry

Further reading

• “henry”, in Trésor de la langue française informatisé [Digitized Treasury of the French Language], 2012.

Hungarian

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈhɛnri]
• Hyphenation: hen‧ry
• Rhymes: -ri

Noun

henry (plural henryk)

1. henry (SI unit for electrical inductance)

Declension

Inflection of henry
	singular	plural
nominative	henry	henryk
accusative	henryt	henryket
dative	henrynek	henryknek
instrumental	henryvel	henrykkel
causal-final	henryért	henrykért
translative	henryvé	henrykké
terminative	henryig	henrykig
essive-formal	henryként	henrykként
essive-modal	—	—
inessive	henryben	henrykben
superessive	henryn	henryken
adessive	henrynél	henryknél
illative	henrybe	henrykbe
sublative	henryre	henrykre
allative	henryhez	henrykhez
elative	henryből	henrykből
delative	henryről	henrykről
ablative	henrytől	henryktől
non-attributive possessive - singular	henryé	henryké
non-attributive possessive - plural	henryéi	henrykéi

Possessive forms of henry
possessor	single possession	multiple possessions
1st person sing.	henrym	henryjeim (or henryim)
2nd person sing.	henryd	henryjeid (or henryid)
3rd person sing.	henryje	henryjei (or henryi)
1st person plural	henrynk	henryjeink (or henryink)
2nd person plural	henrytek	henryjeitek (or henryitek)
3rd person plural	henryjük	henryjeik (or henryik)

Portuguese

Pronunciation

 

• (Brazil) IPA^(key): /ˈẽ.ʁi/ [ˈẽ.hi]

• (Brazil) IPA^(key): /ˈẽ.ʁi/ [ˈẽ.hi]
  • (Rio de Janeiro) IPA^(key): /ˈẽ.ʁi/ [ˈẽ.χi]

• (Portugal) IPA^(key): /ˈẽ.ʁi/

Noun

henry m (plural henrys or henries)

1. henry (SI unit for electrical inductance)

Romanian

Etymology

Borrowed from French henry.

Noun

henry m (uncountable)

1. (sciences) henry

Declension

declension of henry (singular only)

	singular
m gender	indefinite articulation	definite articulation
nominative/accusative	(un) henry	henryul
genitive/dative	(unui) henry	henryului
vocative	henryule

Swedish

Etymology

Named after American scientist Joseph Henry.

Noun

henry c (abbreviated H)

1. henry (unit of inductance)

Declension

Declension of henry

		nominative	genitive
singular	indefinite	henry	henrys
	definite	henryn	henryns
plural	indefinite	henry	henrys
	definite	henryna	henrynas

References

• henry in Svenska Akademiens ordlista (SAOL)
• henry in Svensk ordbok (SO)