henkevöidä

Finnish

Etymology

henkevä (“intelligent, spirited”) +‎ -öidä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈheŋkeʋøi̯dæˣ/, [ˈhe̞ŋk̟e̞ˌʋø̞i̯dæ(ʔ)]
• Rhymes: -øidæ
• Hyphenation^(key): hen‧ke‧vöi‧dä

Verb

henkevöidä

1. (transitive) to inspire, incite, stimulate

Conjugation

Inflection of henkevöidä (Kotus type 62/voida, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		henkevöin	en henkevöi	1st sing.	olen henkevöinyt	en ole henkevöinyt
2nd sing.		henkevöit	et henkevöi	2nd sing.	olet henkevöinyt	et ole henkevöinyt
3rd sing.		henkevöi	ei henkevöi	3rd sing.	on henkevöinyt	ei ole henkevöinyt
1st plur.		henkevöimme	emme henkevöi	1st plur.	olemme henkevöineet	emme ole henkevöineet
2nd plur.		henkevöitte	ette henkevöi	2nd plur.	olette henkevöineet	ette ole henkevöineet
3rd plur.		henkevöivät	eivät henkevöi	3rd plur.	ovat henkevöineet	eivät ole henkevöineet
passive		henkevöidään	ei henkevöidä	passive	on henkevöity	ei ole henkevöity
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		henkevöin	en henkevöinyt	1st sing.	olin henkevöinyt	en ollut henkevöinyt
2nd sing.		henkevöit	et henkevöinyt	2nd sing.	olit henkevöinyt	et ollut henkevöinyt
3rd sing.		henkevöi	ei henkevöinyt	3rd sing.	oli henkevöinyt	ei ollut henkevöinyt
1st plur.		henkevöimme	emme henkevöineet	1st plur.	olimme henkevöineet	emme olleet henkevöineet
2nd plur.		henkevöitte	ette henkevöineet	2nd plur.	olitte henkevöineet	ette olleet henkevöineet
3rd plur.		henkevöivät	eivät henkevöineet	3rd plur.	olivat henkevöineet	eivät olleet henkevöineet
passive		henkevöitiin	ei henkevöity	passive	oli henkevöity	ei ollut henkevöity
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		henkevöisin	en henkevöisi	1st sing.	olisin henkevöinyt	en olisi henkevöinyt
2nd sing.		henkevöisit	et henkevöisi	2nd sing.	olisit henkevöinyt	et olisi henkevöinyt
3rd sing.		henkevöisi	ei henkevöisi	3rd sing.	olisi henkevöinyt	ei olisi henkevöinyt
1st plur.		henkevöisimme	emme henkevöisi	1st plur.	olisimme henkevöineet	emme olisi henkevöineet
2nd plur.		henkevöisitte	ette henkevöisi	2nd plur.	olisitte henkevöineet	ette olisi henkevöineet
3rd plur.		henkevöisivät	eivät henkevöisi	3rd plur.	olisivat henkevöineet	eivät olisi henkevöineet
passive		henkevöitäisiin	ei henkevöitäisi	passive	olisi henkevöity	ei olisi henkevöity
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		henkevöi	älä henkevöi	2nd sing.	—	—
3rd sing.		henkevöiköön	älköön henkevöikö	3rd sing.	olkoon henkevöinyt	älköön olko henkevöinyt
1st plur.		henkevöikäämme	älkäämme henkevöikö	1st plur.	—	—
2nd plur.		henkevöikää	älkää henkevöikö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		henkevöikööt	älkööt henkevöikö	3rd plur.	olkoot henkevöineet	älkööt olko henkevöineet
passive		henkevöitäköön	älköön henkevöitäkö	passive	olkoon henkevöity	älköön olko henkevöity
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		henkevöinen	en henkevöine	1st sing.	lienen henkevöinyt	en liene henkevöinyt
2nd sing.		henkevöinet	et henkevöine	2nd sing.	lienet henkevöinyt	et liene henkevöinyt
3rd sing.		henkevöinee	ei henkevöine	3rd sing.	lienee henkevöinyt	ei liene henkevöinyt
1st plur.		henkevöinemme	emme henkevöine	1st plur.	lienemme henkevöineet	emme liene henkevöineet
2nd plur.		henkevöinette	ette henkevöine	2nd plur.	lienette henkevöineet	ette liene henkevöineet
3rd plur.		henkevöinevät	eivät henkevöine	3rd plur.	lienevät henkevöineet	eivät liene henkevöineet
passive		henkevöitäneen	ei henkevöitäne	passive	lienee henkevöity	ei liene henkevöity
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		henkevöidä		present	henkevöivä	henkevöitävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st henkevöidäkseni henkevöidäksemme 2nd henkevöidäksesi henkevöidäksenne 3rd henkevöidäkseen henkevöidäksensä		past	henkevöinyt	henkevöity
2nd	inessive2	henkevöidessä	henkevöitäessä	agent4	henkevöimä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st henkevöidessäni henkevöidessämme 2nd henkevöidessäsi henkevöidessänne 3rd henkevöidessään henkevöidessänsä		negative	henkevöimätön
	instructive	henkevöiden	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	henkevöimässä	—
	elative	henkevöimästä	—
	illative	henkevöimään	—
	adessive	henkevöimällä	—
	abessive	henkevöimättä	—
	instructive	henkevöimän	henkevöitämän
4th3	verbal noun	henkevöiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st henkevöimäisilläni henkevöimäisillämme 2nd henkevöimäisilläsi henkevöimäisillänne 3rd henkevöimäisillään henkevöimäisillänsä

Synonyms

• henkevöittää

Derived terms

• henkevöityä

 

Related terms

• henkevöityä (intransitive)

Further reading

• “henkevöidä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02