harvinaistua

Finnish

Etymology

harvinaistaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑrʋinɑi̯stuɑˣ/, [ˈhɑ̝rʋiˌnɑ̝i̯s̠tuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑistuɑ
• Hyphenation^(key): har‧vi‧nais‧tua

Verb

harvinaistua

1. (intransitive) To become rare or rarer.

Conjugation

Inflection of harvinaistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harvinaistun	en harvinaistu	1st sing.	olen harvinaistunut	en ole harvinaistunut
2nd sing.		harvinaistut	et harvinaistu	2nd sing.	olet harvinaistunut	et ole harvinaistunut
3rd sing.		harvinaistuu	ei harvinaistu	3rd sing.	on harvinaistunut	ei ole harvinaistunut
1st plur.		harvinaistumme	emme harvinaistu	1st plur.	olemme harvinaistuneet	emme ole harvinaistuneet
2nd plur.		harvinaistutte	ette harvinaistu	2nd plur.	olette harvinaistuneet	ette ole harvinaistuneet
3rd plur.		harvinaistuvat	eivät harvinaistu	3rd plur.	ovat harvinaistuneet	eivät ole harvinaistuneet
passive		harvinaistutaan	ei harvinaistuta	passive	on harvinaistuttu	ei ole harvinaistuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harvinaistuin	en harvinaistunut	1st sing.	olin harvinaistunut	en ollut harvinaistunut
2nd sing.		harvinaistuit	et harvinaistunut	2nd sing.	olit harvinaistunut	et ollut harvinaistunut
3rd sing.		harvinaistui	ei harvinaistunut	3rd sing.	oli harvinaistunut	ei ollut harvinaistunut
1st plur.		harvinaistuimme	emme harvinaistuneet	1st plur.	olimme harvinaistuneet	emme olleet harvinaistuneet
2nd plur.		harvinaistuitte	ette harvinaistuneet	2nd plur.	olitte harvinaistuneet	ette olleet harvinaistuneet
3rd plur.		harvinaistuivat	eivät harvinaistuneet	3rd plur.	olivat harvinaistuneet	eivät olleet harvinaistuneet
passive		harvinaistuttiin	ei harvinaistuttu	passive	oli harvinaistuttu	ei ollut harvinaistuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harvinaistuisin	en harvinaistuisi	1st sing.	olisin harvinaistunut	en olisi harvinaistunut
2nd sing.		harvinaistuisit	et harvinaistuisi	2nd sing.	olisit harvinaistunut	et olisi harvinaistunut
3rd sing.		harvinaistuisi	ei harvinaistuisi	3rd sing.	olisi harvinaistunut	ei olisi harvinaistunut
1st plur.		harvinaistuisimme	emme harvinaistuisi	1st plur.	olisimme harvinaistuneet	emme olisi harvinaistuneet
2nd plur.		harvinaistuisitte	ette harvinaistuisi	2nd plur.	olisitte harvinaistuneet	ette olisi harvinaistuneet
3rd plur.		harvinaistuisivat	eivät harvinaistuisi	3rd plur.	olisivat harvinaistuneet	eivät olisi harvinaistuneet
passive		harvinaistuttaisiin	ei harvinaistuttaisi	passive	olisi harvinaistuttu	ei olisi harvinaistuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		harvinaistu	älä harvinaistu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		harvinaistukoon	älköön harvinaistuko	3rd sing.	olkoon harvinaistunut	älköön olko harvinaistunut
1st plur.		harvinaistukaamme	älkäämme harvinaistuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		harvinaistukaa	älkää harvinaistuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		harvinaistukoot	älkööt harvinaistuko	3rd plur.	olkoot harvinaistuneet	älkööt olko harvinaistuneet
passive		harvinaistuttakoon	älköön harvinaistuttako	passive	olkoon harvinaistuttu	älköön olko harvinaistuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harvinaistunen	en harvinaistune	1st sing.	lienen harvinaistunut	en liene harvinaistunut
2nd sing.		harvinaistunet	et harvinaistune	2nd sing.	lienet harvinaistunut	et liene harvinaistunut
3rd sing.		harvinaistunee	ei harvinaistune	3rd sing.	lienee harvinaistunut	ei liene harvinaistunut
1st plur.		harvinaistunemme	emme harvinaistune	1st plur.	lienemme harvinaistuneet	emme liene harvinaistuneet
2nd plur.		harvinaistunette	ette harvinaistune	2nd plur.	lienette harvinaistuneet	ette liene harvinaistuneet
3rd plur.		harvinaistunevat	eivät harvinaistune	3rd plur.	lienevät harvinaistuneet	eivät liene harvinaistuneet
passive		harvinaistuttaneen	ei harvinaistuttane	passive	lienee harvinaistuttu	ei liene harvinaistuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		harvinaistua		present	harvinaistuva	harvinaistuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st harvinaistuakseni harvinaistuaksemme 2nd harvinaistuaksesi harvinaistuaksenne 3rd harvinaistuakseen harvinaistuaksensa		past	harvinaistunut	harvinaistuttu
2nd	inessive2	harvinaistuessa	harvinaistuttaessa	agent4	harvinaistuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st harvinaistuessani harvinaistuessamme 2nd harvinaistuessasi harvinaistuessanne 3rd harvinaistuessaan harvinaistuessansa		negative	harvinaistumaton
	instructive	harvinaistuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	harvinaistumassa	—
	elative	harvinaistumasta	—
	illative	harvinaistumaan	—
	adessive	harvinaistumalla	—
	abessive	harvinaistumatta	—
	instructive	harvinaistuman	harvinaistuttaman
4th3	verbal noun	harvinaistuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st harvinaistumaisillani harvinaistumaisillamme 2nd harvinaistumaisillasi harvinaistumaisillanne 3rd harvinaistumaisillaan harvinaistumaisillansa

Further reading

• “harvinaistua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02