harvinaistaa

Finnish

Etymology

harvinainen +‎ -taa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑrʋinɑi̯stɑːˣ/, [ˈhɑ̝rʋiˌnɑ̝i̯s̠tɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑistɑː
• Hyphenation^(key): har‧vi‧nais‧taa

Verb

harvinaistaa (uncommon)

1. (transitive) to make (more) rare, to rarefy

Conjugation

Inflection of harvinaistaa (Kotus type 53/muistaa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harvinaistan	en harvinaista	1st sing.	olen harvinaistanut	en ole harvinaistanut
2nd sing.		harvinaistat	et harvinaista	2nd sing.	olet harvinaistanut	et ole harvinaistanut
3rd sing.		harvinaistaa	ei harvinaista	3rd sing.	on harvinaistanut	ei ole harvinaistanut
1st plur.		harvinaistamme	emme harvinaista	1st plur.	olemme harvinaistaneet	emme ole harvinaistaneet
2nd plur.		harvinaistatte	ette harvinaista	2nd plur.	olette harvinaistaneet	ette ole harvinaistaneet
3rd plur.		harvinaistavat	eivät harvinaista	3rd plur.	ovat harvinaistaneet	eivät ole harvinaistaneet
passive		harvinaistetaan	ei harvinaisteta	passive	on harvinaistettu	ei ole harvinaistettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harvinaistin	en harvinaistanut	1st sing.	olin harvinaistanut	en ollut harvinaistanut
2nd sing.		harvinaistit	et harvinaistanut	2nd sing.	olit harvinaistanut	et ollut harvinaistanut
3rd sing.		harvinaisti	ei harvinaistanut	3rd sing.	oli harvinaistanut	ei ollut harvinaistanut
1st plur.		harvinaistimme	emme harvinaistaneet	1st plur.	olimme harvinaistaneet	emme olleet harvinaistaneet
2nd plur.		harvinaistitte	ette harvinaistaneet	2nd plur.	olitte harvinaistaneet	ette olleet harvinaistaneet
3rd plur.		harvinaistivat	eivät harvinaistaneet	3rd plur.	olivat harvinaistaneet	eivät olleet harvinaistaneet
passive		harvinaistettiin	ei harvinaistettu	passive	oli harvinaistettu	ei ollut harvinaistettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harvinaistaisin	en harvinaistaisi	1st sing.	olisin harvinaistanut	en olisi harvinaistanut
2nd sing.		harvinaistaisit	et harvinaistaisi	2nd sing.	olisit harvinaistanut	et olisi harvinaistanut
3rd sing.		harvinaistaisi	ei harvinaistaisi	3rd sing.	olisi harvinaistanut	ei olisi harvinaistanut
1st plur.		harvinaistaisimme	emme harvinaistaisi	1st plur.	olisimme harvinaistaneet	emme olisi harvinaistaneet
2nd plur.		harvinaistaisitte	ette harvinaistaisi	2nd plur.	olisitte harvinaistaneet	ette olisi harvinaistaneet
3rd plur.		harvinaistaisivat	eivät harvinaistaisi	3rd plur.	olisivat harvinaistaneet	eivät olisi harvinaistaneet
passive		harvinaistettaisiin	ei harvinaistettaisi	passive	olisi harvinaistettu	ei olisi harvinaistettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		harvinaista	älä harvinaista	2nd sing.	—	—
3rd sing.		harvinaistakoon	älköön harvinaistako	3rd sing.	olkoon harvinaistanut	älköön olko harvinaistanut
1st plur.		harvinaistakaamme	älkäämme harvinaistako	1st plur.	—	—
2nd plur.		harvinaistakaa	älkää harvinaistako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		harvinaistakoot	älkööt harvinaistako	3rd plur.	olkoot harvinaistaneet	älkööt olko harvinaistaneet
passive		harvinaistettakoon	älköön harvinaistettako	passive	olkoon harvinaistettu	älköön olko harvinaistettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harvinaistanen	en harvinaistane	1st sing.	lienen harvinaistanut	en liene harvinaistanut
2nd sing.		harvinaistanet	et harvinaistane	2nd sing.	lienet harvinaistanut	et liene harvinaistanut
3rd sing.		harvinaistanee	ei harvinaistane	3rd sing.	lienee harvinaistanut	ei liene harvinaistanut
1st plur.		harvinaistanemme	emme harvinaistane	1st plur.	lienemme harvinaistaneet	emme liene harvinaistaneet
2nd plur.		harvinaistanette	ette harvinaistane	2nd plur.	lienette harvinaistaneet	ette liene harvinaistaneet
3rd plur.		harvinaistanevat	eivät harvinaistane	3rd plur.	lienevät harvinaistaneet	eivät liene harvinaistaneet
passive		harvinaistettaneen	ei harvinaistettane	passive	lienee harvinaistettu	ei liene harvinaistettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		harvinaistaa		present	harvinaistava	harvinaistettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st harvinaistaakseni harvinaistaaksemme 2nd harvinaistaaksesi harvinaistaaksenne 3rd harvinaistaakseen harvinaistaaksensa		past	harvinaistanut	harvinaistettu
2nd	inessive2	harvinaistaessa	harvinaistettaessa	agent4	harvinaistama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st harvinaistaessani harvinaistaessamme 2nd harvinaistaessasi harvinaistaessanne 3rd harvinaistaessaan harvinaistaessansa		negative	harvinaistamaton
	instructive	harvinaistaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form harvinaistaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	harvinaistamassa	—
	elative	harvinaistamasta	—
	illative	harvinaistamaan	—
	adessive	harvinaistamalla	—
	abessive	harvinaistamatta	—
	instructive	harvinaistaman	harvinaistettaman
4th3	verbal noun	harvinaistaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st harvinaistamaisillani harvinaistamaisillamme 2nd harvinaistamaisillasi harvinaistamaisillanne 3rd harvinaistamaisillaan harvinaistamaisillansa

Derived terms

• harvinaistua