harme

See also: härme

English

Noun

harme (countable and uncountable, plural harmes)

1. Obsolete spelling of harm.
   • 1622, John Downame, “Of ſuch Reaſons as may mooue vs to abhor carnall ſecuritie, and to vſe all meanes either to preuent it, or to be freed from it” (chapter VIII), in A Guide to Godlynesse: or, A Treatise of A Christian Life, page 51:

     […] To this purpoſe our Sauiour alſo produceth examples, mouing vs to bee wiſe by the experience of others harmes.

Danish

Pronunciation

• IPA^(key): /harmə/, [ˈhɑːmə]

Etymology 1

A variant to Old Danish harm (“anger, affront”), from Old Norse harmr.

Noun

harme c (singular definite harmen, not used in plural form)

1. indignation, resent

Etymology 2

From Old Danish harm (“anger, affront”), from Old Norse harma.

Verb

harme (imperative harm, infinitive at harme, present tense harmer, past tense harmede, perfect tense har harmet)

1. to annoy, to infuriate

Conjugation

Conjugation of harme

	Active	Passive
Infinitive	harme	harmes
Present tense	harmer	harmes
Past tense	harmede	harmedes
Imperative	harm	-
Participle
Present	harmende
Past	harmet
Gerund	harmen

Etymology 3

See harm (“angry, resentful”).

Adjective

harme

1. inflection of harm:
   1. definite singular
   2. plural

Finnish

Etymology

harmaa +‎ -e

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑrmeˣ/, [ˈhɑ̝rme̞(ʔ)]
• Rhymes: -ɑrme
• Syllabification^(key): har‧me

Noun

harme

1. (geology) The non-valuable material of ore.

Declension

Inflection of harme (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		harme	harmeet
genitive		harmeen	harmeiden harmeitten
partitive		harmetta	harmeita
illative		harmeeseen	harmeisiin harmeihin
		singular	plural
nominative		harme	harmeet
accusative	nom.	harme	harmeet
	gen.	harmeen
genitive		harmeen	harmeiden harmeitten
partitive		harmetta	harmeita
inessive		harmeessa	harmeissa
elative		harmeesta	harmeista
illative		harmeeseen	harmeisiin harmeihin
adessive		harmeella	harmeilla
ablative		harmeelta	harmeilta
allative		harmeelle	harmeille
essive		harmeena	harmeina
translative		harmeeksi	harmeiksi
abessive		harmeetta	harmeitta
instructive		—	harmein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of harme (Kotus type 48/hame, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative harmeeni harmeeni accusative nom. harmeeni harmeeni gen. harmeeni genitive harmeeni harmeideni harmeitteni partitive harmettani harmeitani inessive harmeessani harmeissani elative harmeestani harmeistani illative harmeeseeni harmeisiini harmeihini adessive harmeellani harmeillani ablative harmeeltani harmeiltani allative harmeelleni harmeilleni essive harmeenani harmeinani translative harmeekseni harmeikseni abessive harmeettani harmeittani instructive — — comitative — harmeineni second-person singular possessor singular plural nominative harmeesi harmeesi accusative nom. harmeesi harmeesi gen. harmeesi genitive harmeesi harmeidesi harmeittesi partitive harmettasi harmeitasi inessive harmeessasi harmeissasi elative harmeestasi harmeistasi illative harmeeseesi harmeisiisi harmeihisi adessive harmeellasi harmeillasi ablative harmeeltasi harmeiltasi allative harmeellesi harmeillesi essive harmeenasi harmeinasi translative harmeeksesi harmeiksesi abessive harmeettasi harmeittasi instructive — — comitative — harmeinesi first-person plural possessor singular plural nominative harmeemme harmeemme accusative nom. harmeemme harmeemme gen. harmeemme genitive harmeemme harmeidemme harmeittemme partitive harmettamme harmeitamme inessive harmeessamme harmeissamme elative harmeestamme harmeistamme illative harmeeseemme harmeisiimme harmeihimme adessive harmeellamme harmeillamme ablative harmeeltamme harmeiltamme allative harmeellemme harmeillemme essive harmeenamme harmeinamme translative harmeeksemme harmeiksemme abessive harmeettamme harmeittamme instructive — — comitative — harmeinemme second-person plural possessor singular plural nominative harmeenne harmeenne accusative nom. harmeenne harmeenne gen. harmeenne genitive harmeenne harmeidenne harmeittenne partitive harmettanne harmeitanne inessive harmeessanne harmeissanne elative harmeestanne harmeistanne illative harmeeseenne harmeisiinne harmeihinne adessive harmeellanne harmeillanne ablative harmeeltanne harmeiltanne allative harmeellenne harmeillenne essive harmeenanne harmeinanne translative harmeeksenne harmeiksenne abessive harmeettanne harmeittanne instructive — — comitative — harmeinenne third-person possessor singular plural nominative harmeensa harmeensa accusative nom. harmeensa harmeensa gen. harmeensa genitive harmeensa harmeidensa harmeittensa partitive harmettaan harmettansa harmeitaan harmeitansa inessive harmeessaan harmeessansa harmeissaan harmeissansa elative harmeestaan harmeestansa harmeistaan harmeistansa illative harmeeseensa harmeisiinsa harmeihinsa adessive harmeellaan harmeellansa harmeillaan harmeillansa ablative harmeeltaan harmeeltansa harmeiltaan harmeiltansa allative harmeelleen harmeellensa harmeilleen harmeillensa essive harmeenaan harmeenansa harmeinaan harmeinansa translative harmeekseen harmeeksensa harmeikseen harmeiksensa abessive harmeettaan harmeettansa harmeittaan harmeittansa instructive — — comitative — harmeineen harmeinensa

Further reading

• “harme”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02