haltioituminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

haltioitua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhɑltioi̯tuminen/, [ˈhɑ̝l̪t̪iˌo̞i̯t̪uˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): hal‧ti‧oi‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

haltioituminen

  1. verbal noun of haltioitua
    1. exaltation

Declension

[edit]
Inflection of haltioituminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative haltioituminen haltioitumiset
genitive haltioitumisen haltioitumisten
haltioitumisien
partitive haltioitumista haltioitumisia
illative haltioitumiseen haltioitumisiin
singular plural
nominative haltioituminen haltioitumiset
accusative nom. haltioituminen haltioitumiset
gen. haltioitumisen
genitive haltioitumisen haltioitumisten
haltioitumisien
partitive haltioitumista haltioitumisia
inessive haltioitumisessa haltioitumisissa
elative haltioitumisesta haltioitumisista
illative haltioitumiseen haltioitumisiin
adessive haltioitumisella haltioitumisilla
ablative haltioitumiselta haltioitumisilta
allative haltioitumiselle haltioitumisille
essive haltioitumisena haltioitumisina
translative haltioitumiseksi haltioitumisiksi
abessive haltioitumisetta haltioitumisitta
instructive haltioitumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of haltioituminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)