häiriköiminen

Finnish

Etymology

häiriköidä +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhæi̯rikøi̯minen/, [ˈhæi̯riˌk̟ø̞i̯mine̞n]
• Rhymes: -øiminen
• Syllabification^(key): häi‧ri‧köi‧mi‧nen

Noun

häiriköiminen

1. verbal noun of häiriköidä
   1. causing trouble

Declension

Inflection of häiriköiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		häiriköiminen	häiriköimiset
genitive		häiriköimisen	häiriköimisten häiriköimisien
partitive		häiriköimistä	häiriköimisiä
illative		häiriköimiseen	häiriköimisiin
		singular	plural
nominative		häiriköiminen	häiriköimiset
accusative	nom.	häiriköiminen	häiriköimiset
	gen.	häiriköimisen
genitive		häiriköimisen	häiriköimisten häiriköimisien
partitive		häiriköimistä	häiriköimisiä
inessive		häiriköimisessä	häiriköimisissä
elative		häiriköimisestä	häiriköimisistä
illative		häiriköimiseen	häiriköimisiin
adessive		häiriköimisellä	häiriköimisillä
ablative		häiriköimiseltä	häiriköimisiltä
allative		häiriköimiselle	häiriköimisille
essive		häiriköimisenä	häiriköimisinä
translative		häiriköimiseksi	häiriköimisiksi
abessive		häiriköimisettä	häiriköimisittä
instructive		—	häiriköimisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of häiriköiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative häiriköimiseni häiriköimiseni accusative nom. häiriköimiseni häiriköimiseni gen. häiriköimiseni genitive häiriköimiseni häiriköimisteni häiriköimisieni partitive häiriköimistäni häiriköimisiäni inessive häiriköimisessäni häiriköimisissäni elative häiriköimisestäni häiriköimisistäni illative häiriköimiseeni häiriköimisiini adessive häiriköimiselläni häiriköimisilläni ablative häiriköimiseltäni häiriköimisiltäni allative häiriköimiselleni häiriköimisilleni essive häiriköimisenäni häiriköimisinäni translative häiriköimisekseni häiriköimisikseni abessive häiriköimisettäni häiriköimisittäni instructive — — comitative — häiriköimisineni second-person singular possessor singular plural nominative häiriköimisesi häiriköimisesi accusative nom. häiriköimisesi häiriköimisesi gen. häiriköimisesi genitive häiriköimisesi häiriköimistesi häiriköimisiesi partitive häiriköimistäsi häiriköimisiäsi inessive häiriköimisessäsi häiriköimisissäsi elative häiriköimisestäsi häiriköimisistäsi illative häiriköimiseesi häiriköimisiisi adessive häiriköimiselläsi häiriköimisilläsi ablative häiriköimiseltäsi häiriköimisiltäsi allative häiriköimisellesi häiriköimisillesi essive häiriköimisenäsi häiriköimisinäsi translative häiriköimiseksesi häiriköimisiksesi abessive häiriköimisettäsi häiriköimisittäsi instructive — — comitative — häiriköimisinesi first-person plural possessor singular plural nominative häiriköimisemme häiriköimisemme accusative nom. häiriköimisemme häiriköimisemme gen. häiriköimisemme genitive häiriköimisemme häiriköimistemme häiriköimisiemme partitive häiriköimistämme häiriköimisiämme inessive häiriköimisessämme häiriköimisissämme elative häiriköimisestämme häiriköimisistämme illative häiriköimiseemme häiriköimisiimme adessive häiriköimisellämme häiriköimisillämme ablative häiriköimiseltämme häiriköimisiltämme allative häiriköimisellemme häiriköimisillemme essive häiriköimisenämme häiriköimisinämme translative häiriköimiseksemme häiriköimisiksemme abessive häiriköimisettämme häiriköimisittämme instructive — — comitative — häiriköimisinemme second-person plural possessor singular plural nominative häiriköimisenne häiriköimisenne accusative nom. häiriköimisenne häiriköimisenne gen. häiriköimisenne genitive häiriköimisenne häiriköimistenne häiriköimisienne partitive häiriköimistänne häiriköimisiänne inessive häiriköimisessänne häiriköimisissänne elative häiriköimisestänne häiriköimisistänne illative häiriköimiseenne häiriköimisiinne adessive häiriköimisellänne häiriköimisillänne ablative häiriköimiseltänne häiriköimisiltänne allative häiriköimisellenne häiriköimisillenne essive häiriköimisenänne häiriköimisinänne translative häiriköimiseksenne häiriköimisiksenne abessive häiriköimisettänne häiriköimisittänne instructive — — comitative — häiriköimisinenne third-person possessor singular plural nominative häiriköimisensä häiriköimisensä accusative nom. häiriköimisensä häiriköimisensä gen. häiriköimisensä genitive häiriköimisensä häiriköimistensä häiriköimisiensä partitive häiriköimistään häiriköimistänsä häiriköimisiään häiriköimisiänsä inessive häiriköimisessään häiriköimisessänsä häiriköimisissään häiriköimisissänsä elative häiriköimisestään häiriköimisestänsä häiriköimisistään häiriköimisistänsä illative häiriköimiseensä häiriköimisiinsä adessive häiriköimisellään häiriköimisellänsä häiriköimisillään häiriköimisillänsä ablative häiriköimiseltään häiriköimiseltänsä häiriköimisiltään häiriköimisiltänsä allative häiriköimiselleen häiriköimisellensä häiriköimisilleen häiriköimisillensä essive häiriköimisenään häiriköimisenänsä häiriköimisinään häiriköimisinänsä translative häiriköimisekseen häiriköimiseksensä häiriköimisikseen häiriköimisiksensä abessive häiriköimisettään häiriköimisettänsä häiriköimisittään häiriköimisittänsä instructive — — comitative — häiriköimisineen häiriköimisinensä