etä-

See also: Appendix:Variations of "eta"

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *etä, possibly from Proto-Finno-Permic *ečkä, *ečä. Cognate with Moksha ичкозе (ičkoźe, “far”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈetæ-/, [ˈe̞t̪æ-]

Prefix

etä-

1. distant, remote, long-distance, far-off, remote, tele-, e-

   etäoppiminen ― distance learning

   etäsukukieli ― distantly related language

   etäkokous ― teleconference

   etätyö ― remote work

   etäopettaja ― e-teacher

Inflection

Declension of etä- noun case singular plural adverbial form singular plural nominative etä- – superessive etäällä – genitive – – delative etäältä – partitive – – sublative etäälle – accusative – – lative – – inessive – – temporal – – elative – – causative – – illative – – multiplicative – – adessive – – distributive – – ablative – – temp. dist. – – allative – – prolative – – essive etänä – situative – – translative – – oppositive – – abessive – – instructive – – comitative – –

The cases of etä- serve in Finnish only as adverbs.

Synonyms

• (distant, remote, long-distance, far-off): kauko-

Derived terms

Finnish terms prefixed with etä-

adjectives

• etäinen

 

adverbs

• etäs (dialectal)
• etäälle
• etäällä
• etäältä

 

verbs

• etääntyä

 

compounds

• etätyö
• etätyöntekijä

 

Related terms

• See the inflection table.

Further reading

• “etä-”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02