erovuoro
Jump to navigation
Jump to search
Finnish
[edit]Etymology
[edit]Pronunciation
[edit]Noun
[edit]erovuoro
- turn to retire from a post at end of term
- erovuorossa oleva ― retiring, outgoing (on their final term in a given post)
Declension
[edit]Inflection of erovuoro (Kotus type 1/valo, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | erovuoro | erovuorot | |
genitive | erovuoron | erovuorojen | |
partitive | erovuoroa | erovuoroja | |
illative | erovuoroon | erovuoroihin | |
singular | plural | ||
nominative | erovuoro | erovuorot | |
accusative | nom. | erovuoro | erovuorot |
gen. | erovuoron | ||
genitive | erovuoron | erovuorojen | |
partitive | erovuoroa | erovuoroja | |
inessive | erovuorossa | erovuoroissa | |
elative | erovuorosta | erovuoroista | |
illative | erovuoroon | erovuoroihin | |
adessive | erovuorolla | erovuoroilla | |
ablative | erovuorolta | erovuoroilta | |
allative | erovuorolle | erovuoroille | |
essive | erovuorona | erovuoroina | |
translative | erovuoroksi | erovuoroiksi | |
abessive | erovuorotta | erovuoroitta | |
instructive | — | erovuoroin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms
[edit]Further reading
[edit]- “erovuoro”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02