erkaantuminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

erkaantua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈerkɑːntuminen/, [ˈe̞rkɑ̝ːn̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Hyphenation(key): er‧kaan‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

erkaantuminen

  1. verbal noun of erkaantua
    1. diverging

Declension

[edit]
Inflection of erkaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erkaantuminen erkaantumiset
genitive erkaantumisen erkaantumisten
erkaantumisien
partitive erkaantumista erkaantumisia
illative erkaantumiseen erkaantumisiin
singular plural
nominative erkaantuminen erkaantumiset
accusative nom. erkaantuminen erkaantumiset
gen. erkaantumisen
genitive erkaantumisen erkaantumisten
erkaantumisien
partitive erkaantumista erkaantumisia
inessive erkaantumisessa erkaantumisissa
elative erkaantumisesta erkaantumisista
illative erkaantumiseen erkaantumisiin
adessive erkaantumisella erkaantumisilla
ablative erkaantumiselta erkaantumisilta
allative erkaantumiselle erkaantumisille
essive erkaantumisena erkaantumisina
translative erkaantumiseksi erkaantumisiksi
abessive erkaantumisetta erkaantumisitta
instructive erkaantumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erkaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)