erkaantua

Finnish

Etymology

erka- +‎ -antua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈerkɑːntuɑˣ/, [ˈe̞rkɑ̝ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): er‧kaan‧tua

Verb

erkaantua

1. (intransitive) To diverge.

Conjugation

Inflection of erkaantua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erkaannun	en erkaannu	1st sing.	olen erkaantunut	en ole erkaantunut
2nd sing.		erkaannut	et erkaannu	2nd sing.	olet erkaantunut	et ole erkaantunut
3rd sing.		erkaantuu	ei erkaannu	3rd sing.	on erkaantunut	ei ole erkaantunut
1st plur.		erkaannumme	emme erkaannu	1st plur.	olemme erkaantuneet	emme ole erkaantuneet
2nd plur.		erkaannutte	ette erkaannu	2nd plur.	olette erkaantuneet	ette ole erkaantuneet
3rd plur.		erkaantuvat	eivät erkaannu	3rd plur.	ovat erkaantuneet	eivät ole erkaantuneet
passive		erkaannutaan	ei erkaannuta	passive	on erkaannuttu	ei ole erkaannuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erkaannuin	en erkaantunut	1st sing.	olin erkaantunut	en ollut erkaantunut
2nd sing.		erkaannuit	et erkaantunut	2nd sing.	olit erkaantunut	et ollut erkaantunut
3rd sing.		erkaantui	ei erkaantunut	3rd sing.	oli erkaantunut	ei ollut erkaantunut
1st plur.		erkaannuimme	emme erkaantuneet	1st plur.	olimme erkaantuneet	emme olleet erkaantuneet
2nd plur.		erkaannuitte	ette erkaantuneet	2nd plur.	olitte erkaantuneet	ette olleet erkaantuneet
3rd plur.		erkaantuivat	eivät erkaantuneet	3rd plur.	olivat erkaantuneet	eivät olleet erkaantuneet
passive		erkaannuttiin	ei erkaannuttu	passive	oli erkaannuttu	ei ollut erkaannuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erkaantuisin	en erkaantuisi	1st sing.	olisin erkaantunut	en olisi erkaantunut
2nd sing.		erkaantuisit	et erkaantuisi	2nd sing.	olisit erkaantunut	et olisi erkaantunut
3rd sing.		erkaantuisi	ei erkaantuisi	3rd sing.	olisi erkaantunut	ei olisi erkaantunut
1st plur.		erkaantuisimme	emme erkaantuisi	1st plur.	olisimme erkaantuneet	emme olisi erkaantuneet
2nd plur.		erkaantuisitte	ette erkaantuisi	2nd plur.	olisitte erkaantuneet	ette olisi erkaantuneet
3rd plur.		erkaantuisivat	eivät erkaantuisi	3rd plur.	olisivat erkaantuneet	eivät olisi erkaantuneet
passive		erkaannuttaisiin	ei erkaannuttaisi	passive	olisi erkaannuttu	ei olisi erkaannuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		erkaannu	älä erkaannu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		erkaantukoon	älköön erkaantuko	3rd sing.	olkoon erkaantunut	älköön olko erkaantunut
1st plur.		erkaantukaamme	älkäämme erkaantuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		erkaantukaa	älkää erkaantuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		erkaantukoot	älkööt erkaantuko	3rd plur.	olkoot erkaantuneet	älkööt olko erkaantuneet
passive		erkaannuttakoon	älköön erkaannuttako	passive	olkoon erkaannuttu	älköön olko erkaannuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erkaantunen	en erkaantune	1st sing.	lienen erkaantunut	en liene erkaantunut
2nd sing.		erkaantunet	et erkaantune	2nd sing.	lienet erkaantunut	et liene erkaantunut
3rd sing.		erkaantunee	ei erkaantune	3rd sing.	lienee erkaantunut	ei liene erkaantunut
1st plur.		erkaantunemme	emme erkaantune	1st plur.	lienemme erkaantuneet	emme liene erkaantuneet
2nd plur.		erkaantunette	ette erkaantune	2nd plur.	lienette erkaantuneet	ette liene erkaantuneet
3rd plur.		erkaantunevat	eivät erkaantune	3rd plur.	lienevät erkaantuneet	eivät liene erkaantuneet
passive		erkaannuttaneen	ei erkaannuttane	passive	lienee erkaannuttu	ei liene erkaannuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		erkaantua		present	erkaantuva	erkaannuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st erkaantuakseni erkaantuaksemme 2nd erkaantuaksesi erkaantuaksenne 3rd erkaantuakseen erkaantuaksensa		past	erkaantunut	erkaannuttu
2nd	inessive2	erkaantuessa	erkaannuttaessa	agent4	erkaantuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st erkaantuessani erkaantuessamme 2nd erkaantuessasi erkaantuessanne 3rd erkaantuessaan erkaantuessansa		negative	erkaantumaton
	instructive	erkaantuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	erkaantumassa	—
	elative	erkaantumasta	—
	illative	erkaantumaan	—
	adessive	erkaantumalla	—
	abessive	erkaantumatta	—
	instructive	erkaantuman	erkaannuttaman
4th3	verbal noun	erkaantuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st erkaantumaisillani erkaantumaisillamme 2nd erkaantumaisillasi erkaantumaisillanne 3rd erkaantumaisillaan erkaantumaisillansa

Synonyms

• (to diverge): erata

Derived terms

• erkaantuminen

 

Related terms

• erkauttaa
• erkanee

Further reading

• “erkaantua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02