eristeinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

eriste +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈeristei̯nen/, [ˈe̞ris̠ˌte̞i̯ne̞n]
  • Rhymes: -einen
  • Hyphenation(key): eris‧tei‧nen

Adjective

[edit]

eristeinen (comparative eristeisempi, superlative eristeisin)

  1. isolated, secluded
  2. (as suffix) isolated (against something)

Declension

[edit]
Inflection of eristeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative eristeinen eristeiset
genitive eristeisen eristeisten
eristeisien
partitive eristeistä eristeisiä
illative eristeiseen eristeisiin
singular plural
nominative eristeinen eristeiset
accusative nom. eristeinen eristeiset
gen. eristeisen
genitive eristeisen eristeisten
eristeisien
partitive eristeistä eristeisiä
inessive eristeisessä eristeisissä
elative eristeisestä eristeisistä
illative eristeiseen eristeisiin
adessive eristeisellä eristeisillä
ablative eristeiseltä eristeisiltä
allative eristeiselle eristeisille
essive eristeisenä eristeisinä
translative eristeiseksi eristeisiksi
abessive eristeisettä eristeisittä
instructive eristeisin
comitative eristeisine
Possessive forms of eristeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]