erikoistua

Finnish

Etymology

erikoistaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈerikoi̯stuɑˣ/, [ˈe̞riˌko̞i̯s̠tuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oistuɑ
• Syllabification^(key): e‧ri‧kois‧tu‧a

Verb

erikoistua

1. (intransitive) to specialize [with illative ‘in’]

Conjugation

Inflection of erikoistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erikoistun	en erikoistu	1st sing.	olen erikoistunut	en ole erikoistunut
2nd sing.		erikoistut	et erikoistu	2nd sing.	olet erikoistunut	et ole erikoistunut
3rd sing.		erikoistuu	ei erikoistu	3rd sing.	on erikoistunut	ei ole erikoistunut
1st plur.		erikoistumme	emme erikoistu	1st plur.	olemme erikoistuneet	emme ole erikoistuneet
2nd plur.		erikoistutte	ette erikoistu	2nd plur.	olette erikoistuneet	ette ole erikoistuneet
3rd plur.		erikoistuvat	eivät erikoistu	3rd plur.	ovat erikoistuneet	eivät ole erikoistuneet
passive		erikoistutaan	ei erikoistuta	passive	on erikoistuttu	ei ole erikoistuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erikoistuin	en erikoistunut	1st sing.	olin erikoistunut	en ollut erikoistunut
2nd sing.		erikoistuit	et erikoistunut	2nd sing.	olit erikoistunut	et ollut erikoistunut
3rd sing.		erikoistui	ei erikoistunut	3rd sing.	oli erikoistunut	ei ollut erikoistunut
1st plur.		erikoistuimme	emme erikoistuneet	1st plur.	olimme erikoistuneet	emme olleet erikoistuneet
2nd plur.		erikoistuitte	ette erikoistuneet	2nd plur.	olitte erikoistuneet	ette olleet erikoistuneet
3rd plur.		erikoistuivat	eivät erikoistuneet	3rd plur.	olivat erikoistuneet	eivät olleet erikoistuneet
passive		erikoistuttiin	ei erikoistuttu	passive	oli erikoistuttu	ei ollut erikoistuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erikoistuisin	en erikoistuisi	1st sing.	olisin erikoistunut	en olisi erikoistunut
2nd sing.		erikoistuisit	et erikoistuisi	2nd sing.	olisit erikoistunut	et olisi erikoistunut
3rd sing.		erikoistuisi	ei erikoistuisi	3rd sing.	olisi erikoistunut	ei olisi erikoistunut
1st plur.		erikoistuisimme	emme erikoistuisi	1st plur.	olisimme erikoistuneet	emme olisi erikoistuneet
2nd plur.		erikoistuisitte	ette erikoistuisi	2nd plur.	olisitte erikoistuneet	ette olisi erikoistuneet
3rd plur.		erikoistuisivat	eivät erikoistuisi	3rd plur.	olisivat erikoistuneet	eivät olisi erikoistuneet
passive		erikoistuttaisiin	ei erikoistuttaisi	passive	olisi erikoistuttu	ei olisi erikoistuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		erikoistu	älä erikoistu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		erikoistukoon	älköön erikoistuko	3rd sing.	olkoon erikoistunut	älköön olko erikoistunut
1st plur.		erikoistukaamme	älkäämme erikoistuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		erikoistukaa	älkää erikoistuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		erikoistukoot	älkööt erikoistuko	3rd plur.	olkoot erikoistuneet	älkööt olko erikoistuneet
passive		erikoistuttakoon	älköön erikoistuttako	passive	olkoon erikoistuttu	älköön olko erikoistuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erikoistunen	en erikoistune	1st sing.	lienen erikoistunut	en liene erikoistunut
2nd sing.		erikoistunet	et erikoistune	2nd sing.	lienet erikoistunut	et liene erikoistunut
3rd sing.		erikoistunee	ei erikoistune	3rd sing.	lienee erikoistunut	ei liene erikoistunut
1st plur.		erikoistunemme	emme erikoistune	1st plur.	lienemme erikoistuneet	emme liene erikoistuneet
2nd plur.		erikoistunette	ette erikoistune	2nd plur.	lienette erikoistuneet	ette liene erikoistuneet
3rd plur.		erikoistunevat	eivät erikoistune	3rd plur.	lienevät erikoistuneet	eivät liene erikoistuneet
passive		erikoistuttaneen	ei erikoistuttane	passive	lienee erikoistuttu	ei liene erikoistuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		erikoistua		present	erikoistuva	erikoistuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st erikoistuakseni erikoistuaksemme 2nd erikoistuaksesi erikoistuaksenne 3rd erikoistuakseen erikoistuaksensa		past	erikoistunut	erikoistuttu
2nd	inessive2	erikoistuessa	erikoistuttaessa	agent4	erikoistuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st erikoistuessani erikoistuessamme 2nd erikoistuessasi erikoistuessanne 3rd erikoistuessaan erikoistuessansa		negative	erikoistumaton
	instructive	erikoistuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	erikoistumassa	—
	elative	erikoistumasta	—
	illative	erikoistumaan	—
	adessive	erikoistumalla	—
	abessive	erikoistumatta	—
	instructive	erikoistuman	erikoistuttaman
4th3	verbal noun	erikoistuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st erikoistumaisillani erikoistumaisillamme 2nd erikoistumaisillasi erikoistumaisillanne 3rd erikoistumaisillaan erikoistumaisillansa

Further reading

• “erikoistua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02