Jump to content

enimmäinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

enin +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈenimːæi̯nen/, [ˈe̞nimˌmæi̯ne̞n]
  • Rhymes: -æinen
  • Hyphenation(key): enim‧mäi‧nen

Adjective

[edit]

enimmäinen

  1. (uncommon outside compounds) maximal

Usage notes

[edit]

The adjective is now mostly used in compounds in the form enimmäis-.

Declension

[edit]
Inflection of enimmäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative enimmäinen enimmäiset
genitive enimmäisen enimmäisten
enimmäisien
partitive enimmäistä enimmäisiä
illative enimmäiseen enimmäisiin
singular plural
nominative enimmäinen enimmäiset
accusative nom. enimmäinen enimmäiset
gen. enimmäisen
genitive enimmäisen enimmäisten
enimmäisien
partitive enimmäistä enimmäisiä
inessive enimmäisessä enimmäisissä
elative enimmäisestä enimmäisistä
illative enimmäiseen enimmäisiin
adessive enimmäisellä enimmäisillä
ablative enimmäiseltä enimmäisiltä
allative enimmäiselle enimmäisille
essive enimmäisenä enimmäisinä
translative enimmäiseksi enimmäisiksi
abessive enimmäisettä enimmäisittä
instructive enimmäisin
comitative enimmäisine
Possessive forms of enimmäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

See more under enimmäis-.

Adjective

[edit]

enimmäinen

  1. Misspelling of ensimmäinen.

Anagrams

[edit]