diivailla

Finnish

Etymology

From diiva +‎ -illa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈdiːʋɑi̯lːɑˣ/, [ˈdiːʋɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iːʋɑilːɑ
• Hyphenation^(key): dii‧vail‧la

Verb

diivailla

1. (intransitive) to act divalike

Conjugation

Inflection of diivailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		diivailen	en diivaile	1st sing.	olen diivaillut	en ole diivaillut
2nd sing.		diivailet	et diivaile	2nd sing.	olet diivaillut	et ole diivaillut
3rd sing.		diivailee	ei diivaile	3rd sing.	on diivaillut	ei ole diivaillut
1st plur.		diivailemme	emme diivaile	1st plur.	olemme diivailleet	emme ole diivailleet
2nd plur.		diivailette	ette diivaile	2nd plur.	olette diivailleet	ette ole diivailleet
3rd plur.		diivailevat	eivät diivaile	3rd plur.	ovat diivailleet	eivät ole diivailleet
passive		diivaillaan	ei diivailla	passive	on diivailtu	ei ole diivailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		diivailin	en diivaillut	1st sing.	olin diivaillut	en ollut diivaillut
2nd sing.		diivailit	et diivaillut	2nd sing.	olit diivaillut	et ollut diivaillut
3rd sing.		diivaili	ei diivaillut	3rd sing.	oli diivaillut	ei ollut diivaillut
1st plur.		diivailimme	emme diivailleet	1st plur.	olimme diivailleet	emme olleet diivailleet
2nd plur.		diivailitte	ette diivailleet	2nd plur.	olitte diivailleet	ette olleet diivailleet
3rd plur.		diivailivat	eivät diivailleet	3rd plur.	olivat diivailleet	eivät olleet diivailleet
passive		diivailtiin	ei diivailtu	passive	oli diivailtu	ei ollut diivailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		diivailisin	en diivailisi	1st sing.	olisin diivaillut	en olisi diivaillut
2nd sing.		diivailisit	et diivailisi	2nd sing.	olisit diivaillut	et olisi diivaillut
3rd sing.		diivailisi	ei diivailisi	3rd sing.	olisi diivaillut	ei olisi diivaillut
1st plur.		diivailisimme	emme diivailisi	1st plur.	olisimme diivailleet	emme olisi diivailleet
2nd plur.		diivailisitte	ette diivailisi	2nd plur.	olisitte diivailleet	ette olisi diivailleet
3rd plur.		diivailisivat	eivät diivailisi	3rd plur.	olisivat diivailleet	eivät olisi diivailleet
passive		diivailtaisiin	ei diivailtaisi	passive	olisi diivailtu	ei olisi diivailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		diivaile	älä diivaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		diivailkoon	älköön diivailko	3rd sing.	olkoon diivaillut	älköön olko diivaillut
1st plur.		diivailkaamme	älkäämme diivailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		diivailkaa	älkää diivailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		diivailkoot	älkööt diivailko	3rd plur.	olkoot diivailleet	älkööt olko diivailleet
passive		diivailtakoon	älköön diivailtako	passive	olkoon diivailtu	älköön olko diivailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		diivaillen	en diivaille	1st sing.	lienen diivaillut	en liene diivaillut
2nd sing.		diivaillet	et diivaille	2nd sing.	lienet diivaillut	et liene diivaillut
3rd sing.		diivaillee	ei diivaille	3rd sing.	lienee diivaillut	ei liene diivaillut
1st plur.		diivaillemme	emme diivaille	1st plur.	lienemme diivailleet	emme liene diivailleet
2nd plur.		diivaillette	ette diivaille	2nd plur.	lienette diivailleet	ette liene diivailleet
3rd plur.		diivaillevat	eivät diivaille	3rd plur.	lienevät diivailleet	eivät liene diivailleet
passive		diivailtaneen	ei diivailtane	passive	lienee diivailtu	ei liene diivailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		diivailla		present	diivaileva	diivailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st diivaillakseni diivaillaksemme 2nd diivaillaksesi diivaillaksenne 3rd diivaillakseen diivaillaksensa		past	diivaillut	diivailtu
2nd	inessive2	diivaillessa	diivailtaessa	agent4	diivailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st diivaillessani diivaillessamme 2nd diivaillessasi diivaillessanne 3rd diivaillessaan diivaillessansa		negative	diivailematon
	instructive	diivaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	diivailemassa	—
	elative	diivailemasta	—
	illative	diivailemaan	—
	adessive	diivailemalla	—
	abessive	diivailematta	—
	instructive	diivaileman	diivailtaman
4th3	verbal noun	diivaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st diivailemaisillani diivailemaisillamme 2nd diivailemaisillasi diivailemaisillanne 3rd diivailemaisillaan diivailemaisillansa

Derived terms

• diivailu

Further reading

• “diivailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02